Osallistuin ensimmäisen kerran turkisten vastaiseen mielenilmaukseen vuonna 1993. Vuonna 2018 olen edelleen valmis seisomaan turkistarhausta vastustavien joukossa ja olen entistä vakuuttuneempi siitä, että on epäeettistä pitää eläimiä pienissä, virikkeettömissä häkeissä, vain muodin vuoksi. Olen myös entistä varmempi, että turkisala on mahdollista lakkauttaa myös Suomessa.
Eläinjärjestöjen sinnikkäällä kampanjoinnilla on ollut vaikutusta, sillä yleinen ilmapiiri tuntuu yhä enemmän muuttuvan turkisvastaiseksi. Tämä ilmapiiri on levinnyt niin päättäjien, kuluttajien kuin muotiteollisuudenkin suuntaan. Euroopassa moni maa on kieltänyt turkistarhauksen joko kokonaan tai kiristänyt lakia niin, että tuotanto on lakannut kannattamattomana. Moni muotitalo on ilmoittanut, ettei käytä aitoa turkista mallistoissaan ja esimerkiksi Oslon muotiviikoille ei aidoilla turkiksilla ole ollut asiaa enää muutamaan vuoteen. Yhä useammat liikkeet tuntuvat kokevan turkittomien liikkeiden listalla olemisen myyntivalttina.
Keskustelu on siirtynyt pois "Miksi turkistarhaus pitäisi lopettaa?" -kysymyksestä "Miten turkistarhaus olisi mahdollista lopettaa?" -kysymykseen. Hyvin harvalle enää tarvitsee perustella, mikä turkistarhauksessa mättää. Sen sijaan nyt keskustellaan siitä, mitä yhteiskunnalta vaaditaan, jotta elinkeino voidaan ajaa alas. Suunta on siis aivan oikea.
Muutamiin väitteisiin kuitenkin törmää aina, kun keskustellaan turkistarhauksesta ja vääriä tietoja joutuu oikomaan tämän tästä.
Olin vuonna 2013 seuraamassa lähetekeskustelua aitiopaikalla, eduskunnan yleisölehterillä, kun eduskunta käsitteli Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloitetta. Tuolloin muutamat kansanedustajat yrittivät johdatella keskustelua muuhun kuin itse aiheeseen. Esille nostettiin niin lihavat koirat, veteraanit kuin itkevät lapsetkin. Vaikka yksi eduskunnan keskeisimmistä tehtävistä on lakien säätäminen, tuumi joku kansanedustaja, että turkisala on laillinen elinkeino ja näin ollen koko asian käsittely on ajanhukkaa. Tuolloin salissa kuultiin aika lailla kaikki ne argumentit, joihin törmää esimerkiksi nettikeskusteluissa tai eri tapahtumissa, joissa turkisasia on esillä. Ja kaikki ne argumentit on jo useaan otteeseen kumottu.
Kiiltävä turkki on jalostuksen tulosta ja siksi huono mittari kertomaan eläimen voinnista. Eläimen hyvinvointia ei voi myöskään arvioida pelkästään sen mukaan, onko sillä esimerkiksi haavoja tai tulehduksia. Se, mitä eläin kokee henkisesti, ei aina näy päällepäin. Eläimet voivat lisääntyä huonoissa oloissa ja huonovointisina. Kukaan ei varmaan väitä, että pentutehtaissa koirat voivat hyvin.
Kun yli 90 % tuotetuista turkismateriaaleista menee somisteiksi, ei turkistuotantoa voida perustella, sillä että turkis on lämmin materiaali ja välttämätön Pohjolan pakkasissa. Pipossa lämmittävä osuus on aivan muu kuin pipon päällä keikkuva tupsu. Turkisala väittää, että aito turkis on ympäristöystävällinen materiaali. Kuluttaja-asiamies on kuitenkin kieltänyt turkisalaa mainostamasta turkiksia ympäristöystävällisinä tuotteina. Turkistarhaus ja turkistuotteiden valmistaminen vievät valtavasti energiaa ja öljyä. Valmis turkistuote sisältää myös suuren määrän erilaisia kemikaaleja.
Turkistarhauskeskustelussa otetaan aina esiin huoli siitä, että jos meillä ei kasvateta eläimiä, niin Kiinassa kyllä. Kiina voikin kiittää Suomen turkisalaa, joka on pitänyt huolta siitä, että markkinoilla riittää kysyntää turkiksille, ja tarhoissa eläimiä, joita Suomesta on viime aikoina rahdattu parin tuhannen eläimen erissä. Kiina tai Suomi, ketulle sillä ei juuri ole merkitystä, perusongelmat ovat kuitenkin samat: pienet ja virikkeettömät häkit, joissa eläimillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan. Enpä myöskään kehtaisi koreilla kotimaisilla tarhoillamme, sillä Eviran vuotuisissa tarkastuksissa yli puolella tiloista on todettu puutteita lainsäädännön noudattamisessa. Turkiselinkeinoa ei yksinkertaisesti voi harjoittaa kannattavalla tavalla niin, että eläimet voisivat hyvin.
Turkisala ei ole niin iso työllistäjä kuin kuvitellaan. MTT:n raportin mukaan yksi turkistila työllistää suoraan keskimäärin 0,7 henkilöä per yritys. Turkistarhoille palkataan kausityövoimaa ulkomailta. Turkistarhojen lukumäärä on laskenut, sillä vielä 80-luvulla Suomessa oli lähes 6000 turkistarhaa ja nykyään maassamme on noin 900 tarhaa. Voisimme hyvin päästää irti myös lopuista. Monille turkistarhaajille kyseessä on muutoinkin sivuelinkeino. Turkistarhaajien ikärakenne on myös korkea ja monet ovat jäämässä eläkkeelle lähitulevaisuudessa.
Suomen on aika siirtyä niiden maiden joukkoon, jotka eivät hyväksy epäeettistä elinkeinoa maaperällään. On noloa jäädä jälkeen yleisestä eurooppalaisesta kehityksestä ja pitää kiinni toiminnasta, jota ei laajalti hyväksytä. Turkisala tuottaa huonosti tällä hetkellä ja nahkoja myydään tappiolla. Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto onkin hakenut valtiolta tukea alan pelastamiseen. Tukipakettien sijaan turkisala on aika kieltää lailla. Siirtymäajalla tarhaajia kannustetaan vaihtamaan tuotantosuuntaa tai muuten lopettamaan turkistuotanto soveltuvien tukimenetelmien ja uudelleenkoulutuksen avulla. Suomen tulee myös edistää turkistarhauksen sekä turkistuotteiden tuonnin kieltämistä sekä sitä koskevien säädösten tiukentamista muissa EU:n jäsenvaltioissa.
Eläinjärjestöjen sinnikkäällä kampanjoinnilla on ollut vaikutusta, sillä yleinen ilmapiiri tuntuu yhä enemmän muuttuvan turkisvastaiseksi. Tämä ilmapiiri on levinnyt niin päättäjien, kuluttajien kuin muotiteollisuudenkin suuntaan. Euroopassa moni maa on kieltänyt turkistarhauksen joko kokonaan tai kiristänyt lakia niin, että tuotanto on lakannut kannattamattomana. Moni muotitalo on ilmoittanut, ettei käytä aitoa turkista mallistoissaan ja esimerkiksi Oslon muotiviikoille ei aidoilla turkiksilla ole ollut asiaa enää muutamaan vuoteen. Yhä useammat liikkeet tuntuvat kokevan turkittomien liikkeiden listalla olemisen myyntivalttina.
Keskustelu on siirtynyt pois "Miksi turkistarhaus pitäisi lopettaa?" -kysymyksestä "Miten turkistarhaus olisi mahdollista lopettaa?" -kysymykseen. Hyvin harvalle enää tarvitsee perustella, mikä turkistarhauksessa mättää. Sen sijaan nyt keskustellaan siitä, mitä yhteiskunnalta vaaditaan, jotta elinkeino voidaan ajaa alas. Suunta on siis aivan oikea.
Muutamiin väitteisiin kuitenkin törmää aina, kun keskustellaan turkistarhauksesta ja vääriä tietoja joutuu oikomaan tämän tästä.
Olin vuonna 2013 seuraamassa lähetekeskustelua aitiopaikalla, eduskunnan yleisölehterillä, kun eduskunta käsitteli Turkistarhaton Suomi -kansalaisaloitetta. Tuolloin muutamat kansanedustajat yrittivät johdatella keskustelua muuhun kuin itse aiheeseen. Esille nostettiin niin lihavat koirat, veteraanit kuin itkevät lapsetkin. Vaikka yksi eduskunnan keskeisimmistä tehtävistä on lakien säätäminen, tuumi joku kansanedustaja, että turkisala on laillinen elinkeino ja näin ollen koko asian käsittely on ajanhukkaa. Tuolloin salissa kuultiin aika lailla kaikki ne argumentit, joihin törmää esimerkiksi nettikeskusteluissa tai eri tapahtumissa, joissa turkisasia on esillä. Ja kaikki ne argumentit on jo useaan otteeseen kumottu.
Kiiltävä turkki on jalostuksen tulosta ja siksi huono mittari kertomaan eläimen voinnista. Eläimen hyvinvointia ei voi myöskään arvioida pelkästään sen mukaan, onko sillä esimerkiksi haavoja tai tulehduksia. Se, mitä eläin kokee henkisesti, ei aina näy päällepäin. Eläimet voivat lisääntyä huonoissa oloissa ja huonovointisina. Kukaan ei varmaan väitä, että pentutehtaissa koirat voivat hyvin.
Kun yli 90 % tuotetuista turkismateriaaleista menee somisteiksi, ei turkistuotantoa voida perustella, sillä että turkis on lämmin materiaali ja välttämätön Pohjolan pakkasissa. Pipossa lämmittävä osuus on aivan muu kuin pipon päällä keikkuva tupsu. Turkisala väittää, että aito turkis on ympäristöystävällinen materiaali. Kuluttaja-asiamies on kuitenkin kieltänyt turkisalaa mainostamasta turkiksia ympäristöystävällisinä tuotteina. Turkistarhaus ja turkistuotteiden valmistaminen vievät valtavasti energiaa ja öljyä. Valmis turkistuote sisältää myös suuren määrän erilaisia kemikaaleja.
Turkistarhauskeskustelussa otetaan aina esiin huoli siitä, että jos meillä ei kasvateta eläimiä, niin Kiinassa kyllä. Kiina voikin kiittää Suomen turkisalaa, joka on pitänyt huolta siitä, että markkinoilla riittää kysyntää turkiksille, ja tarhoissa eläimiä, joita Suomesta on viime aikoina rahdattu parin tuhannen eläimen erissä. Kiina tai Suomi, ketulle sillä ei juuri ole merkitystä, perusongelmat ovat kuitenkin samat: pienet ja virikkeettömät häkit, joissa eläimillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan. Enpä myöskään kehtaisi koreilla kotimaisilla tarhoillamme, sillä Eviran vuotuisissa tarkastuksissa yli puolella tiloista on todettu puutteita lainsäädännön noudattamisessa. Turkiselinkeinoa ei yksinkertaisesti voi harjoittaa kannattavalla tavalla niin, että eläimet voisivat hyvin.
Turkisala ei ole niin iso työllistäjä kuin kuvitellaan. MTT:n raportin mukaan yksi turkistila työllistää suoraan keskimäärin 0,7 henkilöä per yritys. Turkistarhoille palkataan kausityövoimaa ulkomailta. Turkistarhojen lukumäärä on laskenut, sillä vielä 80-luvulla Suomessa oli lähes 6000 turkistarhaa ja nykyään maassamme on noin 900 tarhaa. Voisimme hyvin päästää irti myös lopuista. Monille turkistarhaajille kyseessä on muutoinkin sivuelinkeino. Turkistarhaajien ikärakenne on myös korkea ja monet ovat jäämässä eläkkeelle lähitulevaisuudessa.
Suomen on aika siirtyä niiden maiden joukkoon, jotka eivät hyväksy epäeettistä elinkeinoa maaperällään. On noloa jäädä jälkeen yleisestä eurooppalaisesta kehityksestä ja pitää kiinni toiminnasta, jota ei laajalti hyväksytä. Turkisala tuottaa huonosti tällä hetkellä ja nahkoja myydään tappiolla. Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto onkin hakenut valtiolta tukea alan pelastamiseen. Tukipakettien sijaan turkisala on aika kieltää lailla. Siirtymäajalla tarhaajia kannustetaan vaihtamaan tuotantosuuntaa tai muuten lopettamaan turkistuotanto soveltuvien tukimenetelmien ja uudelleenkoulutuksen avulla. Suomen tulee myös edistää turkistarhauksen sekä turkistuotteiden tuonnin kieltämistä sekä sitä koskevien säädösten tiukentamista muissa EU:n jäsenvaltioissa.
Photo: Dusan Veverkolog / Unsplash
Kommentit
Lähetä kommentti