International Board on Books for Young People -järjestön perustaja Jella Lipman totesi aikoinaan, toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa, että lapset tarvitsevat ruoan ja lääkkeiden lisäksi kirjoja ja lukutaitoa. Kuinka oikeassa hän olikaan!
Tänään 2. huhtikuuta, kansainvälisenä lastenkirjapäivänä haluan nostaa esiin itselleni tärkeän aiheen, lasten oikeuden kulttuuriin ja taiteeseen, erityisesti kirjoihin ja lukemiseen.
Aivan alkuun haluan kertoa lyhyesti oman historiani lukijana. Minulle riimiteltiin runoja jo vauvana, lapsuudessani vanhempani lukivat minulle joka ilta vähintään yhden sadun ja minun itse keksimiäni tarinoita kirjoitettiin vihkoihin. Meillä oli lapsuudenkodissani valtavasti kirjoja, ja siltikin kävimme joka keskiviikko kirjastoautolla lainaamassa lisää luettavaa. Kuinka paljosta olisinkaan jäänyt paitsi, jos en olisi saanut viettää aikaani Anne Shirleyn kanssa Avonleassa tai kirmata mielikuvitusmaailmassa yhdessä Melukylän lasten kanssa. Ala-asteella opettajamme luki meille todella paljon kirjoja, ja nämä hetket ovat jääneet mieleeni yhtenä parhaimmista koulumuistoista.
Yläasteella ja lukiossa ei mennyt viikkoakaan, ettenkö olisi myös itsenäisesti viettänyt aikaa Oulun kaupunginkirjastossa. Tuohon aikaan kaikki historialliset kertomukset veivät minut mukanaan. Vapaa-ajallani löysin aina aikaa pöytälaatikkokirjoittamiselle. Arvatkaas vain, mikä oli pääaineeni yliopistossa! Viisi vuotta luin kaunokirjallisuutta parhaillaan kirjan illassa. Jos nyt jotain yliopistossa opin, niin vähintäänkin lukemaan. Haaveilin niin kirjailijan, toimittajan, kustannustoimittajan, tiedottajan kuin äidinkielenopettajankin ammateista. Kaikki vahvasti kieleen ja kirjoittamiseen liittyviä. Olen koko elämäni kasvanut kirjallisuuden parissa, ja sillä on varmasti ollut positiivinen vaikutus siihen, kuka olen tänä päivänä. Hartain kiitos siis sekä vanhemmilleni, jotka ymmärsivät kirjallisuuden merkityksen ja avasivat minulle kirjojen ihmeellisen ja upean maailman jo aivan pienenä.
Minun henkilökohtaiset kokemukseni lukemisesta ovat siis hyviä, mutta lukemisella on myös tutkitusti runsaasti hyviä vaikutuksia meidän kaikkien hyvinvointiin. Olipa sitten kyse sanavarastosta, mielikuvituksesta, muistista, empatiakyvystä tai keskittymiskyvystä, lukemisella on vain vahvistavia ja kehittäviä vaikutuksia. Lukeminen on myös rentouttavaa. Lukemisen rentouttava vaikutus on todettu muun muassa tutkimuksissa: iltasadun jälkeen lapset yleisesti ottaen nukkuvat pidemmät yöunet kuin ilman iltasatua. Lapselle lukeminen on myös läheisyyttä. Moni muistaa vielä aikuisena, kuinka ihanaa oli käpertyä esimerkiksi äidin, isän, mummin tai kummitädin kainaloon kuulemaan tarinaa. Erityisen mielenkiintoinen tieto on myös se, että ahkerasti lukevien ihmisten eliniänennuste on jopa kaksi vuotta pidempi verrattuna heihin, jotka eivät vietä aikaansa kirjallisuuden parissa. Lukeminen siis kannattaa!
Kuten jo omakohtaisestikin olen todennut, kodin merkitystä lukuinnon synnyttäjänä ei voi väheksyä. Sillä, minkälaista esimerkkiä vanhemmat näyttävät lukemalla kirjoja sekä itsekseen että lasten kanssa, on suuri vaikutus lasten omaan kiinnostukseen kirjoja kohtaan. Kuulema jopa kotona olevien kirjojen määrällä on vaikutusta siihen, millainen suhde kirjallisuuteen lapsella syntyy. Kodin asenteet kirjallisuutta sekä ylipäätään lukemista kohtaan tarttuvat jo ennen koulun aloittamista ja ihan pienimmätkin lapset pitävät sanataiteesta, joten lapsille kannattaa runoilla heti syntymästä lähtien.
Ei ole vaikea arvata, että myös koululla on suuri vaikutus lasten ja nuorten lukuharrastukseen. Pidän hyvänä asiana, että koulut osallistuvat erilaisiin lukuinnostusta nostattaviin kampanjoihin. Pidin kouluaikana erilaisia lukudiplomeja kannustavina, kirjailijavierailut olivat todella mielenkiintoisia ja niistä puhuttiin pitkään. Kirjastoa käytimme kouluaikana säännöllisesti. En keksi syytä, mikseivät nämä olisi toimivia konsteja innostaa lapsia lukemaan ja kirjoittamaan myös nykyään. Myös erilaiset kampanjat, joissa lasten ja nuorten tuntemat julkisuuden henkilöt suosittelevat lukemista, ovat varmasti hyviä.
Lapsia ja nuoria tulee kuunnella, mitä he haluavat lukea. Tietenkään heitä ei tarvitse päästää livahtamaan sieltä, missä aita on kaikista matalin, vaan heille tulee tarjota monipuolisesti heidän ikäryhmälleen sopivaa lukemista. Maailmasta löytyy paljon erilaisia tekstejä, joten vaihtoehtoja on mistä valita. Pääasia on, että lukee.
Yhteiskunnassamme lukutaito, erityisesti kriittinen lukutaito, on avainasemassa pärjäämisen kannalta. On selvää, että lukutaito ehkäisee syrjäytymistä ja edistää demokratian toteutumista. On helppo uskoa tutkimuksia, joissa on todettu, että lukuharrastuksella on suora yhteys siihen, kuinka hyvin ihminen elämässään pärjää. Paljon lukevat lapset ovat muita koulumyönteisempiä ja myöhemmin he myös tapaavat kouluttautuvat korkeammalle kuin lukemista välttävät.
Vaikka Suomea on totuttu pitämään lukemisen kärkimaana, ja tutkimusten mukaan näin on toki edelleenkin, lasten ja nuorten lukutaidon taso on maassamme kuitenkin heikentynyt ja lukumotivaatio matalalla. Suomalaiset lapset eivät ole kiinnostuneita kirjoittamisestakaan. Tämä on erittäin huolestuttavaa ja tähän on kiinnitettävä huomiota seuraavassa hallitusohjelmassa.
Kannustetaan siis lapsia ja nuoria lukemaan. Tarjotaan heille monipuolisesti vaihtoehtoja, ja luetaan heille, jotka eivät itse vielä osaa. Kannustetaan vanhempia tarjoamaan lapsille lukuelämyksiä. Pidetään huolta, että jo neuvoloissa lukemista pidetään esillä. Tuetaan koulujen keinoja vahvistaa oppilaiden lukuharrastusta. Pidetään suomalainen kirjastotoiminta elävänä ja kaikkien saatavilla. Huolehditaan esimerkiksi valtion apurahoja nostamalla, että meillä on kirjailijoita ja kääntäjiä myös tulevaisuudessa.
Tekstissä mainitsemistani tutkimuksista löytyy lisätietoa osoitteesta https://lukukeskus.fi/10-faktaa-lukemisesta-2017/
Kirja-alan järjestöt nostavat lukutaidon vaaliteemaksi: https://lastenkirjainstituutti.fi/tiedotearkisto/kirja-alan-jarjestot-nostavat-lukutaidon-vaaliteemaksi
Photo: Siora Photography / Unsplash
Tänään 2. huhtikuuta, kansainvälisenä lastenkirjapäivänä haluan nostaa esiin itselleni tärkeän aiheen, lasten oikeuden kulttuuriin ja taiteeseen, erityisesti kirjoihin ja lukemiseen.
Aivan alkuun haluan kertoa lyhyesti oman historiani lukijana. Minulle riimiteltiin runoja jo vauvana, lapsuudessani vanhempani lukivat minulle joka ilta vähintään yhden sadun ja minun itse keksimiäni tarinoita kirjoitettiin vihkoihin. Meillä oli lapsuudenkodissani valtavasti kirjoja, ja siltikin kävimme joka keskiviikko kirjastoautolla lainaamassa lisää luettavaa. Kuinka paljosta olisinkaan jäänyt paitsi, jos en olisi saanut viettää aikaani Anne Shirleyn kanssa Avonleassa tai kirmata mielikuvitusmaailmassa yhdessä Melukylän lasten kanssa. Ala-asteella opettajamme luki meille todella paljon kirjoja, ja nämä hetket ovat jääneet mieleeni yhtenä parhaimmista koulumuistoista.
Yläasteella ja lukiossa ei mennyt viikkoakaan, ettenkö olisi myös itsenäisesti viettänyt aikaa Oulun kaupunginkirjastossa. Tuohon aikaan kaikki historialliset kertomukset veivät minut mukanaan. Vapaa-ajallani löysin aina aikaa pöytälaatikkokirjoittamiselle. Arvatkaas vain, mikä oli pääaineeni yliopistossa! Viisi vuotta luin kaunokirjallisuutta parhaillaan kirjan illassa. Jos nyt jotain yliopistossa opin, niin vähintäänkin lukemaan. Haaveilin niin kirjailijan, toimittajan, kustannustoimittajan, tiedottajan kuin äidinkielenopettajankin ammateista. Kaikki vahvasti kieleen ja kirjoittamiseen liittyviä. Olen koko elämäni kasvanut kirjallisuuden parissa, ja sillä on varmasti ollut positiivinen vaikutus siihen, kuka olen tänä päivänä. Hartain kiitos siis sekä vanhemmilleni, jotka ymmärsivät kirjallisuuden merkityksen ja avasivat minulle kirjojen ihmeellisen ja upean maailman jo aivan pienenä.
Minun henkilökohtaiset kokemukseni lukemisesta ovat siis hyviä, mutta lukemisella on myös tutkitusti runsaasti hyviä vaikutuksia meidän kaikkien hyvinvointiin. Olipa sitten kyse sanavarastosta, mielikuvituksesta, muistista, empatiakyvystä tai keskittymiskyvystä, lukemisella on vain vahvistavia ja kehittäviä vaikutuksia. Lukeminen on myös rentouttavaa. Lukemisen rentouttava vaikutus on todettu muun muassa tutkimuksissa: iltasadun jälkeen lapset yleisesti ottaen nukkuvat pidemmät yöunet kuin ilman iltasatua. Lapselle lukeminen on myös läheisyyttä. Moni muistaa vielä aikuisena, kuinka ihanaa oli käpertyä esimerkiksi äidin, isän, mummin tai kummitädin kainaloon kuulemaan tarinaa. Erityisen mielenkiintoinen tieto on myös se, että ahkerasti lukevien ihmisten eliniänennuste on jopa kaksi vuotta pidempi verrattuna heihin, jotka eivät vietä aikaansa kirjallisuuden parissa. Lukeminen siis kannattaa!
Kuten jo omakohtaisestikin olen todennut, kodin merkitystä lukuinnon synnyttäjänä ei voi väheksyä. Sillä, minkälaista esimerkkiä vanhemmat näyttävät lukemalla kirjoja sekä itsekseen että lasten kanssa, on suuri vaikutus lasten omaan kiinnostukseen kirjoja kohtaan. Kuulema jopa kotona olevien kirjojen määrällä on vaikutusta siihen, millainen suhde kirjallisuuteen lapsella syntyy. Kodin asenteet kirjallisuutta sekä ylipäätään lukemista kohtaan tarttuvat jo ennen koulun aloittamista ja ihan pienimmätkin lapset pitävät sanataiteesta, joten lapsille kannattaa runoilla heti syntymästä lähtien.
Ei ole vaikea arvata, että myös koululla on suuri vaikutus lasten ja nuorten lukuharrastukseen. Pidän hyvänä asiana, että koulut osallistuvat erilaisiin lukuinnostusta nostattaviin kampanjoihin. Pidin kouluaikana erilaisia lukudiplomeja kannustavina, kirjailijavierailut olivat todella mielenkiintoisia ja niistä puhuttiin pitkään. Kirjastoa käytimme kouluaikana säännöllisesti. En keksi syytä, mikseivät nämä olisi toimivia konsteja innostaa lapsia lukemaan ja kirjoittamaan myös nykyään. Myös erilaiset kampanjat, joissa lasten ja nuorten tuntemat julkisuuden henkilöt suosittelevat lukemista, ovat varmasti hyviä.
Lapsia ja nuoria tulee kuunnella, mitä he haluavat lukea. Tietenkään heitä ei tarvitse päästää livahtamaan sieltä, missä aita on kaikista matalin, vaan heille tulee tarjota monipuolisesti heidän ikäryhmälleen sopivaa lukemista. Maailmasta löytyy paljon erilaisia tekstejä, joten vaihtoehtoja on mistä valita. Pääasia on, että lukee.
Yhteiskunnassamme lukutaito, erityisesti kriittinen lukutaito, on avainasemassa pärjäämisen kannalta. On selvää, että lukutaito ehkäisee syrjäytymistä ja edistää demokratian toteutumista. On helppo uskoa tutkimuksia, joissa on todettu, että lukuharrastuksella on suora yhteys siihen, kuinka hyvin ihminen elämässään pärjää. Paljon lukevat lapset ovat muita koulumyönteisempiä ja myöhemmin he myös tapaavat kouluttautuvat korkeammalle kuin lukemista välttävät.
Vaikka Suomea on totuttu pitämään lukemisen kärkimaana, ja tutkimusten mukaan näin on toki edelleenkin, lasten ja nuorten lukutaidon taso on maassamme kuitenkin heikentynyt ja lukumotivaatio matalalla. Suomalaiset lapset eivät ole kiinnostuneita kirjoittamisestakaan. Tämä on erittäin huolestuttavaa ja tähän on kiinnitettävä huomiota seuraavassa hallitusohjelmassa.
Kannustetaan siis lapsia ja nuoria lukemaan. Tarjotaan heille monipuolisesti vaihtoehtoja, ja luetaan heille, jotka eivät itse vielä osaa. Kannustetaan vanhempia tarjoamaan lapsille lukuelämyksiä. Pidetään huolta, että jo neuvoloissa lukemista pidetään esillä. Tuetaan koulujen keinoja vahvistaa oppilaiden lukuharrastusta. Pidetään suomalainen kirjastotoiminta elävänä ja kaikkien saatavilla. Huolehditaan esimerkiksi valtion apurahoja nostamalla, että meillä on kirjailijoita ja kääntäjiä myös tulevaisuudessa.
Tekstissä mainitsemistani tutkimuksista löytyy lisätietoa osoitteesta https://lukukeskus.fi/10-faktaa-lukemisesta-2017/
Kirja-alan järjestöt nostavat lukutaidon vaaliteemaksi: https://lastenkirjainstituutti.fi/tiedotearkisto/kirja-alan-jarjestot-nostavat-lukutaidon-vaaliteemaksi
Kommentit
Lähetä kommentti