Olen aina ollut herkkä, tunteellinen ja tuntenut empatiaa heikommassa asemassa olevia kohtaan. Tämä lienee ohjannut elämääni siten, että olen päätynyt jo lapsesta asti puolustamaan muita, ja murehtimaan niiden puolesta, joita en ole voinut konkreettisesti auttaa. Ja valitettavasti myös itkemään silmät päästäni sen epäoikeudenmukaisuuden edessä, josta puolustuskyvyttömät ovat joutuneet kärsimään. Erityisesti eläimet ovat olleet heitä, joiden vuoksi olen ollut valmis nousemaan barrikadeille yhä uudelleen ja uudelleen.
Usein olen joutunut pettymään ihmisiin, niin tunteettomuuteen kuin välinpitämättömyyteenkin, tahalliseen silmien ummistamiseen sekä mielihaluihin, joiden vuoksi jokin toiseen elävään kohdistuva teko voidaan jättää huomiotta. Lopulta kuitenkin olen aina rämpinyt ylös suosta, sieltä maailmantuskasta, jonka alle meinaa lyyhistyä. Yhä uudelleen olen ollut valmis uskomaan, että maailma muuttuu vielä. Että ihmiset muuttuvat vielä.
Siitä tulee pian kymmenen vuotta, kun aloitin työt Animaliassa. Työni puolesta olen osallistunut kymmeniin mielenosoituksiin eläinten puolesta ja kirjoittanut satoja lahjoituspyyntöjä, jotta ihmiset tukisivat eläinten puolesta tehtävää työtä, sillä eläimet eivät voi itse toimia omasta puolestaan. Olen keskustellut satojen ihmisten kanssa sekä kirjoittanut useita artikkeleja siitä, mikä meidän suhteessamme eläimiin mättää ja mitä asioille pitäisi tehdä. Olen käynyt vierailuilla niin eri kouluissa ja oppilaitoksissa kuin tapaamisissa kansanedustajien, ministereiden ja meppien luona. Olen janonnut eläimiin ja eläinten oikeuksiin liittyvää tietoa, lukenut kirjoja ja artikkeleita, seurannut keskustelua eläinten oikeuksista ja esimerkiksi veganismista. Olipa kyse eläinten historiasta, eläinten pitoon liittyvistä faktoista, eläinpolitiikasta tai eläinten käyttäytymisestä, olen saanut oppia uutta koko ajan. Tässä mielessä työni on ollut oikea unelmien täyttymys, kutsumustyöni. Ennen kaikkea, olen saanut käytännössä nähdä, että työlläni on ollut merkitystä ja konkreettista vaikutusta eläimiin.
Työni vuoksi olen saanut päälleni kuraa niin puhelimitse, sähköpostitse kuin kasvotuksinkin erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa, erityisesti eläin- ja maatalousmessuilla. Minua on heitetty jopa pullolla päähän. Olen nähnyt niin raakoja videoita eläinten kohtelusta, ettei edes oma mielikuvitukseni olisi voinut sellaisia kuvitellakaan. Olen katsonut häkissä olevaa, pian tapettavaksi joutuvaa kettua silmiin ja sen jälkeen kuunnellut, kuinka turkistarhaaja kehuu eläintensä olevan kuin perheenjäseniä, kuin hänen lapsiaan. Olen nähnyt viihteen vuoksi pidettäviä, eri tavoin kärsiviä eläimiä ja kuunnellut niin eläintenhoitajilta kuin toimitusjohtajilta selityksiä siitä, kuinka eläinten käyttämisen viihteessä on tulevaisuudessakin jatkuttava. Olen nähnyt pieniin rasioihin sullotut eläimet koe-eläinlaitoksella. Olen nähnyt hivenen itseään suuremmissa puulaatikoissa nököttävät vasikat. Olen nähnyt kissatalon kissaemot poikasineen, ne jotka on hylätty kuten kymmenettuhannet lajitoverinsakin. Olen nähnyt paljon, enkä ole koskaan lakannut tuntemasta tai hämmästymästä. Työni on vain vahvistanut tuntemustani siitä, että tulevaisuudessakin eläinten puolesta on tärkeää puhua ja toimia, jakaa tietoa tietämättömille ja jankuttaa sitä samaa päättäjille, jotka eivät kaikista kauniista, vaalien alla jaetuista korulauseistaan huolimatta halua tunnustaa, että eläimet ovat tuntevia olentoja, joilla on itseisarvo.
Onneksi olen myös saanut tutustua todella, todella ihaniin, lämpimiin, välittäviin ihmisiin, jotka antavat aikaansa muiden hyväksi. Heihin, jotka pakkasesta ja tuiskusta huolimatta jakavat kaduilla esitteitä eläinten oikeuksista. Heihin, jotka tukevat eläinoikeustyötä rahallisesti, jotta työtä voi suunnitella pitkälle tulevaisuuteen. Ja heihin, joilla ei ole mahdollisuutta antaa aikaansa tai tehdä lahjoituksia, mutta jotka ovat tulleet kiittämään tärkeästä työstä ja tsempanneet jatkamaan, ja jaksamaan. Olen saanut tutustua eläinten puolesta toimiviin vapaaehtoisiin, tutkijoihin, järjestöjen työntekijöihin, aktivisteihin, poliitikkoihin, filosofeihin kuin eläinlääkäreihinkin niin työssäni Suomessa kuin esimerkiksi kansainvälisten koalitioiden kokouksissa ja tuntenut syvää kiitollisuutta heitä kohtaan. Kun itse olen meinannut luovuttaa, kun työ on vain tuntunut liian raskaalta, olen voinut luottaa siihen, että vaikka minä hetken hengähtäisin, nämä pätevät, periksiantamattomat, omistautuneet ja hyväsydämiset ihmiset jatkavat sillä aikaa. He ovat inspiroivia ja aikaansaavia, enkä voi muuta kuin ihailla heidän omistautumistaan, tarmoaan ja tekemäänsä työtä. Sellainen itsekin haluan olla.
Vaikka välillä tuntuukin, että työ eläinten puolesta on liian raskasta, ja työtaakka loputon, en ole valmis luovuttamaan. Tiedän, että tavalla tai toisella tulen tekemään eläinoikeustyötä elämäni loppuun asti. Haluan olla vaikuttamassa siihen, että askel askeelta maailma muuttuu paremmaksi myös eläimille, olipa sitten kyse lemmikeistä, luonnonvaraisista eläimistä, eläimistä viihdemaailmassa tai tuotanto- ja koe-eläinlaitoksissa. En tiedä, onko paikkani ensi keväänä eduskunnassa, kuten toivon. Se riippuu täysin siitä, kuinka paljon ihmiset uskovat minuun, tavoitteisiini ja kykyihini hoitaa kansanedustajan tehtävät. Kansanedustajan työ olisi hyvä askel edetä urallani, päästä vaikuttamaan vähän eri suunnasta itselleni tärkeisiin asioihin ja päästä käyttämään sitä tietotaitoa, jota olen työvuosinani kerryttänyt. Kävipä eduskuntavaaleissa niin tai näin, työ eläinten puolesta jatkuu.
"You may say I'm a dreamer but I'm not the only one..."
Usein olen joutunut pettymään ihmisiin, niin tunteettomuuteen kuin välinpitämättömyyteenkin, tahalliseen silmien ummistamiseen sekä mielihaluihin, joiden vuoksi jokin toiseen elävään kohdistuva teko voidaan jättää huomiotta. Lopulta kuitenkin olen aina rämpinyt ylös suosta, sieltä maailmantuskasta, jonka alle meinaa lyyhistyä. Yhä uudelleen olen ollut valmis uskomaan, että maailma muuttuu vielä. Että ihmiset muuttuvat vielä.
Siitä tulee pian kymmenen vuotta, kun aloitin työt Animaliassa. Työni puolesta olen osallistunut kymmeniin mielenosoituksiin eläinten puolesta ja kirjoittanut satoja lahjoituspyyntöjä, jotta ihmiset tukisivat eläinten puolesta tehtävää työtä, sillä eläimet eivät voi itse toimia omasta puolestaan. Olen keskustellut satojen ihmisten kanssa sekä kirjoittanut useita artikkeleja siitä, mikä meidän suhteessamme eläimiin mättää ja mitä asioille pitäisi tehdä. Olen käynyt vierailuilla niin eri kouluissa ja oppilaitoksissa kuin tapaamisissa kansanedustajien, ministereiden ja meppien luona. Olen janonnut eläimiin ja eläinten oikeuksiin liittyvää tietoa, lukenut kirjoja ja artikkeleita, seurannut keskustelua eläinten oikeuksista ja esimerkiksi veganismista. Olipa kyse eläinten historiasta, eläinten pitoon liittyvistä faktoista, eläinpolitiikasta tai eläinten käyttäytymisestä, olen saanut oppia uutta koko ajan. Tässä mielessä työni on ollut oikea unelmien täyttymys, kutsumustyöni. Ennen kaikkea, olen saanut käytännössä nähdä, että työlläni on ollut merkitystä ja konkreettista vaikutusta eläimiin.
Työni vuoksi olen saanut päälleni kuraa niin puhelimitse, sähköpostitse kuin kasvotuksinkin erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa, erityisesti eläin- ja maatalousmessuilla. Minua on heitetty jopa pullolla päähän. Olen nähnyt niin raakoja videoita eläinten kohtelusta, ettei edes oma mielikuvitukseni olisi voinut sellaisia kuvitellakaan. Olen katsonut häkissä olevaa, pian tapettavaksi joutuvaa kettua silmiin ja sen jälkeen kuunnellut, kuinka turkistarhaaja kehuu eläintensä olevan kuin perheenjäseniä, kuin hänen lapsiaan. Olen nähnyt viihteen vuoksi pidettäviä, eri tavoin kärsiviä eläimiä ja kuunnellut niin eläintenhoitajilta kuin toimitusjohtajilta selityksiä siitä, kuinka eläinten käyttämisen viihteessä on tulevaisuudessakin jatkuttava. Olen nähnyt pieniin rasioihin sullotut eläimet koe-eläinlaitoksella. Olen nähnyt hivenen itseään suuremmissa puulaatikoissa nököttävät vasikat. Olen nähnyt kissatalon kissaemot poikasineen, ne jotka on hylätty kuten kymmenettuhannet lajitoverinsakin. Olen nähnyt paljon, enkä ole koskaan lakannut tuntemasta tai hämmästymästä. Työni on vain vahvistanut tuntemustani siitä, että tulevaisuudessakin eläinten puolesta on tärkeää puhua ja toimia, jakaa tietoa tietämättömille ja jankuttaa sitä samaa päättäjille, jotka eivät kaikista kauniista, vaalien alla jaetuista korulauseistaan huolimatta halua tunnustaa, että eläimet ovat tuntevia olentoja, joilla on itseisarvo.
Onneksi olen myös saanut tutustua todella, todella ihaniin, lämpimiin, välittäviin ihmisiin, jotka antavat aikaansa muiden hyväksi. Heihin, jotka pakkasesta ja tuiskusta huolimatta jakavat kaduilla esitteitä eläinten oikeuksista. Heihin, jotka tukevat eläinoikeustyötä rahallisesti, jotta työtä voi suunnitella pitkälle tulevaisuuteen. Ja heihin, joilla ei ole mahdollisuutta antaa aikaansa tai tehdä lahjoituksia, mutta jotka ovat tulleet kiittämään tärkeästä työstä ja tsempanneet jatkamaan, ja jaksamaan. Olen saanut tutustua eläinten puolesta toimiviin vapaaehtoisiin, tutkijoihin, järjestöjen työntekijöihin, aktivisteihin, poliitikkoihin, filosofeihin kuin eläinlääkäreihinkin niin työssäni Suomessa kuin esimerkiksi kansainvälisten koalitioiden kokouksissa ja tuntenut syvää kiitollisuutta heitä kohtaan. Kun itse olen meinannut luovuttaa, kun työ on vain tuntunut liian raskaalta, olen voinut luottaa siihen, että vaikka minä hetken hengähtäisin, nämä pätevät, periksiantamattomat, omistautuneet ja hyväsydämiset ihmiset jatkavat sillä aikaa. He ovat inspiroivia ja aikaansaavia, enkä voi muuta kuin ihailla heidän omistautumistaan, tarmoaan ja tekemäänsä työtä. Sellainen itsekin haluan olla.
Vaikka välillä tuntuukin, että työ eläinten puolesta on liian raskasta, ja työtaakka loputon, en ole valmis luovuttamaan. Tiedän, että tavalla tai toisella tulen tekemään eläinoikeustyötä elämäni loppuun asti. Haluan olla vaikuttamassa siihen, että askel askeelta maailma muuttuu paremmaksi myös eläimille, olipa sitten kyse lemmikeistä, luonnonvaraisista eläimistä, eläimistä viihdemaailmassa tai tuotanto- ja koe-eläinlaitoksissa. En tiedä, onko paikkani ensi keväänä eduskunnassa, kuten toivon. Se riippuu täysin siitä, kuinka paljon ihmiset uskovat minuun, tavoitteisiini ja kykyihini hoitaa kansanedustajan tehtävät. Kansanedustajan työ olisi hyvä askel edetä urallani, päästä vaikuttamaan vähän eri suunnasta itselleni tärkeisiin asioihin ja päästä käyttämään sitä tietotaitoa, jota olen työvuosinani kerryttänyt. Kävipä eduskuntavaaleissa niin tai näin, työ eläinten puolesta jatkuu.
Kommentit
Lähetä kommentti