Eläinten hyvinvointi ja eläinoikeudet ovat keskeinen osa eettisesti kestävää yhteiskuntaa. Se, miten kohtelemme eläimiä, kertoo paljon arvoistamme ja vastuullisuudestamme ja vaikuttaa myös omaan hyvinvointiimme sekä planeettamme kestävyyteen. Nykyinen yhteiskuntamme kuitenkin perustuu massiiviseen eläinten hyödyntämiseen.
Suhtautumisemme eläimiin on monin tavoin ristiriitaista. Rakastamme lemmikkejämme, mutta suljemme silmät tuotantoeläinten ahdingolta. Lainsäädäntökin heijastaa tätä ristiriitaa: sama eläinlaji voi elää aivan eri oloissa riippuen siitä, onko kyseessä esimerkiksi turkistarhalla kasvatettava kettu vai eläintarhan asukki. Eläimillä on kuitenkin itseisarvo riippumatta niiden ihmiskeskeisestä hyödystä. Jokaisella eläimellä tulisi olla oikeus lajityypilliseen elämään ja kivuttomaan kuolemaan.
Eläinten hyvinvointia voidaan parantaa lainsäädännön, valvonnan, koulutuksen ja asenteiden muutoksen avulla. Eläinten kohtelua koskevien lakien ja säädösten tulee perustua tieteellisesti tutkittuun tietoon eläinten tarpeista ja hyvinvoinnista. Vuonna 2024 voimaan tullut eläinten hyvinvointilaki toi mukanaan joitakin parannuksia, mutta siinä on myös merkittäviä puutteita kuten kohtuuttoman pitkät siirtymäajat. Tehotuotannon ongelmat, kuten ahtaat tilat ja eläinten virikkeettömyys, ovat edelleen merkittävä haaste, johon laki ei puutu riittävän tiukasti. Tuotantoeläinten yksilöllinen hoito on vain kaunis ajatus, joka ei todellakaan jokaisen eläimen kohdalla toteudu. Maataloustukia on ohjattava kestävämpiin tuotantomuotoihin. Lisäksi on kasvatettava kasvisruoan osuutta ihmisten ruokavaliossa sekä julkisissa hankinnoissa että kuluttajien valinnoissa.
Lemmikkieläintenkin suojelussa on haasteita. Pentutehtailu ja sairaaksi jalostettujen koirien tuottaminen on saatava loppumaan. Suomessa myös hylätään yli 20 000 kissaa joka vuosi. Meillä on kissakriisi. Tämä on voitava myöntää, jotta siihen voidaan puuttua.
Kunnilla on suuri rooli eläinten hyvinvoinnin edistämisessä. Kuntien ruokapalveluissa voidaan suosia kasvisvaihtoehtoja. Lisäksi eläinsuojeluvalvontaa tulee tehostaa, jotta laiminlyönteihin voidaan puuttua tehokkaammin. Koulutuksen ja tiedotuksen avulla voidaan myös lisätä tietoisuutta eläinten oikeuksista ja vastuullisesta eläintenpidosta. Jokaiseen kuntaan tulisi laatia eläinsuojelusuunnitelma, jossa selvitetään paikalliset toimijat resursseineen, erityispiirteet ja ongelmat, sekä määritellään tarvittavat toimenpiteet ja työnjako. Kuntien tulee varmistaa, että eläinlääkintäpalvelut ja -päivystys on saatavilla kohtuuetäisyydellä ja kohtuulliseen hintaan.
Eläinten hyvinvoinnin edistäminen on välttämätöntä niin eettisesti, terveydellisesti kuin taloudellisesti. Valtiollisilla ja kunnallisilla toimilla voidaan parantaa eläinten elinolosuhteita, lisätä tietoisuutta ja kehittää kestävämpiä käytäntöjä ja näihin toimiin on tartuttava viipymättä.
Suhtautumisemme eläimiin on monin tavoin ristiriitaista. Rakastamme lemmikkejämme, mutta suljemme silmät tuotantoeläinten ahdingolta. Lainsäädäntökin heijastaa tätä ristiriitaa: sama eläinlaji voi elää aivan eri oloissa riippuen siitä, onko kyseessä esimerkiksi turkistarhalla kasvatettava kettu vai eläintarhan asukki. Eläimillä on kuitenkin itseisarvo riippumatta niiden ihmiskeskeisestä hyödystä. Jokaisella eläimellä tulisi olla oikeus lajityypilliseen elämään ja kivuttomaan kuolemaan.
Eläinten hyvinvointia voidaan parantaa lainsäädännön, valvonnan, koulutuksen ja asenteiden muutoksen avulla. Eläinten kohtelua koskevien lakien ja säädösten tulee perustua tieteellisesti tutkittuun tietoon eläinten tarpeista ja hyvinvoinnista. Vuonna 2024 voimaan tullut eläinten hyvinvointilaki toi mukanaan joitakin parannuksia, mutta siinä on myös merkittäviä puutteita kuten kohtuuttoman pitkät siirtymäajat. Tehotuotannon ongelmat, kuten ahtaat tilat ja eläinten virikkeettömyys, ovat edelleen merkittävä haaste, johon laki ei puutu riittävän tiukasti. Tuotantoeläinten yksilöllinen hoito on vain kaunis ajatus, joka ei todellakaan jokaisen eläimen kohdalla toteudu. Maataloustukia on ohjattava kestävämpiin tuotantomuotoihin. Lisäksi on kasvatettava kasvisruoan osuutta ihmisten ruokavaliossa sekä julkisissa hankinnoissa että kuluttajien valinnoissa.
Suomessa laki ei vieläkään kiellä turkistarhausta, vaikka monissa muissa Euroopan maissa se on jo kielletty. Metsästykseen ja kalastukseen liittyy useita ongelmia. Kaikki sellaiset metsästyksen käytännöt ja pyyntimenetelmät, jotka aiheuttavat eläimille kohtuutonta kärsimystä tulee kieltää. Eläinkokeiden käyttöä tulee rajoittaa voimakkaasti ja vaihtoehtoisien tutkimusmenetelmien kehittämistä ja käyttöä tulee tukea, jotta eläinten kärsimystä voidaan vähentää.
Lemmikkieläintenkin suojelussa on haasteita. Pentutehtailu ja sairaaksi jalostettujen koirien tuottaminen on saatava loppumaan. Suomessa myös hylätään yli 20 000 kissaa joka vuosi. Meillä on kissakriisi. Tämä on voitava myöntää, jotta siihen voidaan puuttua.
Kunnilla on suuri rooli eläinten hyvinvoinnin edistämisessä. Kuntien ruokapalveluissa voidaan suosia kasvisvaihtoehtoja. Lisäksi eläinsuojeluvalvontaa tulee tehostaa, jotta laiminlyönteihin voidaan puuttua tehokkaammin. Koulutuksen ja tiedotuksen avulla voidaan myös lisätä tietoisuutta eläinten oikeuksista ja vastuullisesta eläintenpidosta. Jokaiseen kuntaan tulisi laatia eläinsuojelusuunnitelma, jossa selvitetään paikalliset toimijat resursseineen, erityispiirteet ja ongelmat, sekä määritellään tarvittavat toimenpiteet ja työnjako. Kuntien tulee varmistaa, että eläinlääkintäpalvelut ja -päivystys on saatavilla kohtuuetäisyydellä ja kohtuulliseen hintaan.
Eläinten hyvinvoinnin edistäminen on välttämätöntä niin eettisesti, terveydellisesti kuin taloudellisesti. Valtiollisilla ja kunnallisilla toimilla voidaan parantaa eläinten elinolosuhteita, lisätä tietoisuutta ja kehittää kestävämpiä käytäntöjä ja näihin toimiin on tartuttava viipymättä.
Kommentit
Lähetä kommentti