Ninni Pehkonen

Hae tästä blogista

Taide ja kulttuuri

Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Teksti tulossa...

Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut postaukset

Susi vaikeuttaa koirien luontoharrastusta?

Kennelliitto julkaisi 8.2. tavoitteensa hallituskaudelle 2019-2023 . Yksi tavoitteista kuuluu: "Susikannan hoidossa on turvattava koiravahinkojen ennaltaehkäisy". Kennelliitto toteaa, että suomalaisista 66 % suhtautuu metsästykseen myönteisesti ja vain 10 % negatiivisesti. Kennelliiton mukaan "metsästys on luontoharrastus, jossa koira saa toteuttaa sen hyvinvoinnin kannalta elintärkeää lajin- ja rodunomaista käyttäytymistä" ja että "suurpedot vaikeuttavat koirien koulutus- ja koetoimintaa luonnossa". Kennelliitto lisää, että sudet ovat tappaneet koiria niin metsissä kuin pihoilla. Näiden perustelujen jälkeen Kennelliitto toteaa tavoitteekseen metsästyskoirien käytön edellytyksien turvaamisen maastossa. Suomessa elää tällä hetkellä vain noin 200 sutta. Susi on uhanalainen laji ja uhanalaisuuden suurimpana syynä juurikin metsästys. Näihin tietoihin vedoten olisikin tärkeämpää pitää huolta, että koirien koulutus- ja koetoiminta ei vaikeuta suurpetojen elämää

Turkisalan on aika jäädä historiaan

Osallistuin ensimmäisen kerran turkisten vastaiseen mielenilmaukseen vuonna 1993. Vuonna 2018 olen edelleen valmis seisomaan turkistarhausta vastustavien joukossa ja olen entistä vakuuttuneempi siitä, että on epäeettistä pitää eläimiä pienissä, virikkeettömissä häkeissä, vain muodin vuoksi. Olen myös entistä varmempi, että turkisala on mahdollista lakkauttaa myös Suomessa. Eläinjärjestöjen sinnikkäällä kampanjoinnilla on ollut vaikutusta, sillä yleinen ilmapiiri tuntuu yhä enemmän muuttuvan turkisvastaiseksi. Tämä ilmapiiri on levinnyt niin päättäjien, kuluttajien kuin muotiteollisuudenkin suuntaan. Euroopassa moni maa on kieltänyt turkistarhauksen joko kokonaan tai kiristänyt lakia niin, että tuotanto on lakannut kannattamattomana. Moni muotitalo on ilmoittanut, ettei käytä aitoa turkista mallistoissaan ja esimerkiksi Oslon muotiviikoille ei aidoilla turkiksilla ole ollut asiaa enää muutamaan vuoteen. Yhä useammat liikkeet tuntuvat kokevan turkittomien liikkeiden listalla olemisen

Lukeminen on elämänikäinen lahja

International Board on Books for Young People -järjestön perustaja Jella Lipman totesi aikoinaan, toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa, että lapset tarvitsevat ruoan ja lääkkeiden lisäksi kirjoja ja lukutaitoa. Kuinka oikeassa hän olikaan! Tänään 2. huhtikuuta, kansainvälisenä lastenkirjapäivänä haluan nostaa esiin itselleni tärkeän aiheen, lasten oikeuden kulttuuriin ja taiteeseen, erityisesti kirjoihin ja lukemiseen. Aivan alkuun haluan kertoa lyhyesti oman historiani lukijana. Minulle riimiteltiin runoja jo vauvana, lapsuudessani vanhempani lukivat minulle joka ilta vähintään yhden sadun ja minun itse keksimiäni tarinoita kirjoitettiin vihkoihin. Meillä oli lapsuudenkodissani valtavasti kirjoja, ja siltikin kävimme joka keskiviikko kirjastoautolla lainaamassa lisää luettavaa. Kuinka paljosta olisinkaan jäänyt paitsi, jos en olisi saanut viettää aikaani Anne Shirleyn kanssa Avonleassa tai kirmata mielikuvitusmaailmassa yhdessä Melukylän lasten kanssa. Ala-asteella opettaja

Voidaanko jo viimein pelastaa maailma?

Siitä lienee jo 30 vuotta. Katsoin televisiosta luontodokumenttia, jossa kerrottiin huolestuttavia uutisia: jääkarhut ovat joutuneet pulaan, koska ihminen pilaa toimillaan maapallon. Olin todella järkyttynyt. Vietin useita unettomia öitä ja pohdin, mitä 8-vuotias voisi tehdä jääkarhujen hyväksi. Luontodokumentit olivat suosikkejani. Nauhoitin VHS-kasetille erityisesti kaikki dokumentit, jotka kertoivat susista, valaista ja norsuista. Näihin eläimiin kiteytyi kaikki se hieno, mikä maailmassa on. Oletin, että kaikki muutkin ymmärtävät, mikä arvo luonnon monimuotoisuudella on. Siitä lienee 30 vuotta. Itkin, kun näin uutisissa kuvia sotien ja nälänhädän runtelemista lapsista. Osa lapsista oli saman ikäisiä kuin minä, mutta näyttivät useita vuosia nuoremmilta. En voinut ymmärtää, kuinka aikuiset ovat voineet päästää maailman siihen tilaan, että kaikilla ei ole ruokaa tai paikkaa, jossa nukkua turvallisesti yöunet. Ymmärsin, että ihmisen toiminta tuhoaa metsiä, meriä ja eläinlajeja.

Eläinten oikeudet kutsumustyönä

Olen aina ollut herkkä, tunteellinen ja tuntenut empatiaa heikommassa asemassa olevia kohtaan. Tämä lienee ohjannut elämääni siten, että olen päätynyt jo lapsesta asti puolustamaan muita, ja murehtimaan niiden puolesta, joita en ole voinut konkreettisesti auttaa. Ja valitettavasti myös itkemään silmät päästäni sen epäoikeudenmukaisuuden edessä, josta puolustuskyvyttömät ovat joutuneet kärsimään. Erityisesti eläimet ovat olleet heitä, joiden vuoksi olen ollut valmis nousemaan barrikadeille yhä uudelleen ja uudelleen. Usein olen joutunut pettymään ihmisiin, niin tunteettomuuteen kuin välinpitämättömyyteenkin, tahalliseen silmien ummistamiseen sekä mielihaluihin, joiden vuoksi jokin toiseen elävään kohdistuva teko voidaan jättää huomiotta. Lopulta kuitenkin olen aina rämpinyt ylös suosta, sieltä maailmantuskasta, jonka alle meinaa lyyhistyä. Yhä uudelleen olen ollut valmis uskomaan, että maailma muuttuu vielä. Että ihmiset muuttuvat vielä. Siitä tulee pian kymmenen vuotta, kun aloitin t

Sisällön tarjoaa Blogger