Delfinaariotoiminta on kiellettävä lailla

Poissa silmistä, poissa mielestä? Näin ei ainakaan pitäisi delfiinien kohdalla olla.

Vuonna 2015 olin juuri jäämässä äitiyslomalle, kun kuulin uutisen: Särkänniemen delfiinit ollaan siirtämässä salaa muualle. Tilanne oli hyvin erikoinen, sillä olin useita kuukausia keskittynyt delfiiniasiaan, tavannut kansainvälisiä valasasiantuntijoita ja keskustellut heidän kanssaan siitä, mikä Tampereen delfiinien kohtalo voisi olla jos joskus delfinaariotoiminta saataisiin ajettua alas ja kuinka delfinaario voisi tehdä yhteistyötä näiden asiantuntijoiden kanssa. Olin myös käynyt tapaamassa Särkänniemen toimitusjohtajaa, joka vakuutteli, että delfinaario on ja pysyy, eikä tähän ole muutoksia tulossa. Alkoi hullunmylly, jossa järjestötoimijat pyrkivät parhaansa mukaan päivittämään tietojaan delfiinien tilanteesta, Särkänniemen koittaessa pimittää tietoja mahdollisimman hyvin. Somessa osoitettiin syyttävää sormea aktivisteja kohtaan: Delfiinit kuolevat stressiin ja se on teidän syynne.

Kun delfiinit alun alkaen lennätettiin Suomeen, delfinaariota vastustavien ihmisten määrä oli pienempi. Silloin ei ehkä täysin edes ymmärretty, kuinka älykkäistä ja tuntevista eläimistä on kyse, millaiset elinolot ne oikeasti vaativat, ja kuinka väärin ylipäätään on sulkea eläin pois luonnollisesta ympäristöstään siksi, että ihmiset saavat viihdettä. Ihmiset alkoivat toden teolla havahtua eläinten oloihin vasta, kun delfiininpoikasia alkoi kuolla toinen toisensa jälkeen betonialtaisiin. Pikku hiljaa myös maailmalta alkoi kantautua päivittäin huonoja uutisia delfiineihin ja suurvalaisiin liittyen. Toisaalta delfiineistä kiinnostunut media nosti uutisia ehkä aiempaa enemmän esiin, toisaalta esimerkiksi Animalian valasryhmä piti näiden älykkäiden eläimien huonoa tilannetta näkyvillä. Delfinaarioita vastustavien joukko alkoi kasvaa.

Työskennellessäni Animalian edustajana Dolphinaria Free Europe -koalitiossa minulle selvisi, että delfiinejä ja suurvalaita pidetään huvipuistoja yllättävämmissäkin paikoissa, kuten hotellien uima-altaissa. Niitä myös pidetään kiertävissä sirkuksissa, mikä tarkoittaa sitä, että eläimiä kuljetetaan jatkuvasti pienissä kuljetusaltaissa. Eläimiä pidetään ahtaissa, virikkeettömissä tiloissa, osa elää täysin pimeässä, osa puolestaan suorassa auringon paahteessa. Eläimet eivät pääse pakenemaan, kuten ne luonnossa tekisivät, ja ne joutuvat tappeluihin toistensa kanssa. Ne myös purkavat pahaa oloaan esimerkiksi hakkaamalla päätään seinään tai käymällä ihmisten kimppuun. "Kun tiedetään, mitä nämä eläimet joutuvat kokemaan ja ymmärretään sen olevan väärin, pitäisikö ihmisten silti olla vaatimatta tällaisen toiminnan lopettamista?" kysyin, kun ihmiset olivat sitä mieltä, että Särkänniemen delfiinien julma kohtalo siirtyä Kreikkaan on eläinaktivistien syy.

Särkänniemen delfinaariossa oli ehkä jotkin asiat paremmin kuin joissain toisissa delfinaarioissa. Särkänniemen delfinaario oli silti osa laajempaa kokonaisuutta, alaa jossa hyväksikäytetään viattomia eläimiä ihmisten huvitukseksi. Kun jokin toiminta todetaan epäeettiseksi ja se halutaan lopettaa joka puolella maailmaa, on siihen myös vaikutettava joka puolella maailmaa, myös omassa kotimaassa. On ollutkin tärkeää, että eläinoikeusihmiset ympäri maailman ovat jo vuosikymmeniä toimineet yhteistyössä ja tehneet mielipidevaikuttamistyötä sekä siellä missä on delfinaarioita, että myös niissä maissa, joista turistit vierailevat delfinaarionäytöksissä. Delfinaariotoiminta on maailmanlaajuinen ongelma, eikä Särkänniemen delfinaariota voinut jättää ulkopuolelle. Jos kukaan ei koskaan olisi kyseenalaistanut delfiinien ja suurvalaiden pitämistä suljetuissa tiloissa, en uskalla edes ajatella, kuinka paljon enemmän eläimiä tällä hetkellä eläisi näissä betonivankiloissa. Kun Särkänniemen delfinaario päätyi lopettamaan toimintansa kannattamattomana, eläinten kannalta ajateltuna kaikki vaihtoehdot olivat huonoja. Särkänniemelle tilanne ei kuitenkaan voinut tulla yhtäkkiä eikä arvaamatta. Vastuu eläinten kokemasta henkisestä tai fyysisestä kärsimyksestä on niiden omistajalla, ei heillä jotka eivät hyväksy eläinten pitämistä vankeudessa.

Särkänniemen delfinaarion toiminta oli pitkään ennen sulkemistaan tappiollista. Yleinen mielipidekin oli vuosien saatossa alkanut kääntyä delfinaariotoimintaa vastaan ja vähentänyt kävijämääriä. Osa syy tähän oli varmasti eläinjärjestöjen vaikuttamistyöllä. Osa syy oli ehkä se, että ylipäätään ihmisten tietoisuus eläinten älykkyydestä ja tarpeista on lisääntynyt. Tämä eläinten hyväksikäytön vastustaminen ei tietystikään koske vain delfinaaroita, sillä delfiaariot ovat vain osa laajempaa ongelmaa. Eläimiä käytetään ihmisten viihtymiseen niin sirkuksissa, eläintarhoissa kuin matkailubisneksessä. Ja se on yksinkertaisesti väärin.

Delfinaariotoiminta on epäeettistä, mutta niiden toimintaa perustellaan muun muassa sillä, että ne lisäävät ihmisten tietoutta meriensuojelun tärkeydestä. On erittäin kyseenalaista pitää eläimiä vankeudessa ihmisen viihteen vuoksi. Delfiinille tämä viihde tarkoittaa pitkää, jopa 40 vuoden vankeutta. Delfiinien elämään voi perehtyä muuallakin kuin delfinaariossa, jopa paremmin kuin delfinaariossa. Mikäli delfiinejä ei ole mahdollisuutta mennä katsomaan niiden luonnolliseen elinympäristöön, voi katsoa delfiineistä tehtyjä dokumentteja (jotka varsinkin nykyisin ovat todella laadukkaita). Delfinaarioympäristö ei paljoa kerro delfiinien todellisesta elämästä luonnollisessa elinympäristössään. Olen hyvin epäileväinen sen suhteen, että delfinaariossa vierailleet suojelisivat meriä merkittävästi enemmän (tai lainkaan enemmän) kuin ne, jotka eivät siellä ole vierailleet. WDC:n vuonna 2011 tekemän selvityksen mukaan delfinaariot ovat pääasiassa kaupallisia yrityksiä, joissa eläimiä pidetään ensisijaisesti esityksiä varten. Tutkimusta ja suojelua tulisi tehdä siellä missä delfiinit luonnostaan elävät. 

Delfiinit ovat älykkäitä ja erittäin sosiaalisia eläimiä ja luonnossa ne elävät suurissa laumoissa. Delfiinien sosiaaliset suhteet ovat hyvin monimuotoisia ja niiden tunne-elämä on hyvin rikasta. Tämän tietäen minusta tuntuu eettisesti hyvin väärältä, että delfiinejä pyydystetään luonnosta vankeuteen, missä ihminen päättää, kenestä tulee kenenkin "perhettä". Delfiinejä siirretään jatkuvasti myös delfinaariosta toiseen, jolloin ne joutuvat jälleen uuteen ryhmään. Delfinaariossa ongelma on erityisesti pienet ja ahtaat tilat, joissa delfiineillä ei ole mahdollisuutta ”poistua paikalta” niille epämiellyttävästä sosiaalisesta tilanteesta, kuten ne luonnossa voisivat tehdä. Luonnossa ne voivat myös uida kymmeniä kilometrejä päivässä, delfinaariossa ne ovat pakotettuja uimaan samassa pienessä altaassa. Virikkeetön ja ahdas betoniallas, jossa kaikuluotausäänien käyttö vaikeutuu, ei riitä tarjoamaan delfiineille riittäviä elinolosuhteita. Vangituilla delfiineillä esiintyykin stereotyyppistä käyttäytymistä. Delfinaariotoimintaa ei voida jatkaa loputtomiin vain sillä verukkeella, että on epäeettistä jättää delfiini yksin. Epäeettistä on se, että joka vuosi Taijissa tuhansia delfiinejä ajetaan lahdenpoukamaan, josta osa pyydystetään "täydennykseksi" delfinaarioihin, loput tapetaan.

Eläinten hyväksikäyttö jatkuu ja lisääntyy niin kauan kuin ihmiset sen hyväksyvät, tai ainakaan eivät kerro mielipidettään julki. Kun eläinaktivistit ovat äänekkäästi vastustaneet Särkänniemen delfinaarion olemassa oloa, ovat he todennäköisesti vaikuttaneet siihen, ettei meillä Suomessa ole ollut tämän suurempaa tai useampaa delfinaariota. Kansainvälisen vaikuttamisen kannalta oli hyvä, että Särkänniemen delfinaarion lakkauttamista myös seurattiin ympäri maailmaa.

Suomessa ei ole enää yhtään delfinaariota. EU:n alueella elää kuitenkin yli 300 vangittua valasta, delfiiniä ja pyöriäistä, näiden joukossa myös Särkänniemestä siirretyt delfiinit, Delfiä lukuun ottamatta. Näiden eläinten puolesta puhuminen on siis edelleen ajankohtaista. On edelleen tärkeää tehdä valistustyötä, jotta ihmiset eivät tue delfinaarioita esimerkiksi ulkomaanmatkoillaan. Äärimmäisen tärkeää on, että lakiin kirjataan delfinaariokielto sekä delfiinien tuontikielto, jottei tulevaisuudessakaan kukaan enää kuvittele perustavansa delfinaariota.