Ilmastotekoja nyt!

Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen sekä vesistöjen likaantuminen ovat koko maailmaa, kaikkia meitä koskevia kriisejä, joista on puhuttu jo vuosikymmeniä. Päättäjien toiminta maapallon puolesta on kuitenkin jäänyt vaisuksi kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten ihmisten painostuksesta huolimatta. Valtaapitävät ovat tehneet kunnianhimotonta ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Nyt tähän on jo korkea aika tulla muutos.

Kävin 15.3. Tampereen keskustassa katsomassa, kun lapset ja nuoret vaativat aikuisia heräämään ympäristön hätään, heidän hätäänsä. Kyse on heidän tulevaisuudestaan ja siitä, millaisessa maailmassa he elävät aikuisina. Pystyn hyvin asettumaan Ilmastolakkoon osallistuvien lasten ja nuorten asemaan, sillä olen itsekin jo kolmekymmentä vuotta sitten ollut kauhuissani maailman tilasta ja kokenut, että ne jotka asioille voisivat jotain tehdä, eivät kuitenkaan edes yritä. Enkä saanut tuolloin ääntäni kuuluviin.

Kun eilen seisoin omien lasteni kanssa Keskustorilla ja katsoin, kun todella pitkä letka nuoria marssi kylttien ja "Ilmastotekoja nyt!" -huutojen kera, kurkkuani kuristi ja kyyneleet pyrkivät silmäkulmiin kaikesta vastustelustani huolimatta. Niin vaikuttava tuo marssi oli. Maailma ei muutu pelkillä kauniilla sanoilla.

Mitä ne teot sitten ovat?

Ihan ensiksi, lopetetaan jankkaaminen siitä, että suomalaisten teoilla ei ole mitään merkitystä koko maailman mittakaavassa, sillä se ei pidä paikkaansa. Meidän hiilijalanjälkemme on iso ja meidän tekemisillämme on merkitystä niin hyvässä kuin pahassa. Kun itse teemme kaiken voitavamme, voimme vaatia sitä muiltakin. Luonnon itseisarvo tulee siis jatkossa huomioida kaikessa päätöksenteossa, eikä pidä unohtaa, että meillä on useita eri keinoja muuttaa politiikkaa ilmasto- ja ympäristöystävällisemmäksi.

Päättäjillä on mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi kielloilla. Kielletään siis asteittain bensiinin, dieselin, polttoöljyn, kivihiilen, maakaasun ja turpeen käyttö, avohakkuut valtion mailla, malminetsintä luonnonsuojelualueilla, mikromuovin lisääminen tuotteisiin sekä ohuet muovipussit.

On fakta, että kaikkea luontoon kohdistuvaa haittaa ei voida poistaa, mutta hyvä periaate on, että kun jokin toiminta aiheuttaa luonnolle haittaa, tulee haitan aiheuttajan maksaa, eikä ainakaan haittaa aiheuttavaa toimintaa tule tukea valtion varoilla. Poistetaan siis ilmaston ja ympäristön kannalta haitalliset verotuet ja ohjataan haittaveroilla yrityksiä vähentämään päästöjään. Otetaan käyttöön muun muassa louhintavero, muovivero ja lentovero. Elintarviketeollisuudelta voidaan poistaa eläintuotteiden menekinedistämistuet. Samoin voidaan tehdä kaikille muillekin tuille, jotka on suunnattu kestämättömiin eläintuotantotapoihin. Eläinperäisten tuotteiden korkeammalla verotuksella voidaan vaikuttaa kasvisruoan parempaan asemaan. Tuet puolestaan on järkevää suunnata esimerkiksi kestävän kasvisruokatuotannon tukemiseen, eläinten hyvinvointiin ja maatalouden tuottamiin ekosysteemipalveluihin sekä sellaiseen metsätalouden toimintaan, joka on hyväksi luonnolle. Kaikkien verojen ei tarvitse kiristyä vaan voimme esimerkiksi vapauttaa sähköautot auto- ja ajoneuvoverosta määräajaksi.

Me voimme suosia vähäpäästöisiä ja uusiutuvia energiamuotoja kuten tuuli, aurinko, kestävä bioenergia, maalämpö ja hukkalämmön talteenotto. Luonnonsuojeluun ja vesialueiden hoitoon voidaan lisätä määrärahoja ja kaivoslaki uudistaa. On järkevää tukea sellaisia hankkeita, jotka hyödyttävät ilmastonmuutoksen torjuntaa ja ympäristönsuojelua. Esimerkiksi muovia korvaavien materiaalien kehitystyötä kannattaa tukea.

Pitkällä tähtäimellä liikenne voidaan ohjata raitelle ja sähköautojen varaan sekä tehdä nopeista junayhteyksistä kotimaan liikenteen ydin. Kasvukeskusten lähijunaliikennettä kannattaa lisätä, raitiotiehankkeita sekä pyörätiehankkeita tukea. Rakentamisessa kannattaa suosia raiteiden läheisyyttä. Raskaassa liikenteessä ja lentämisessä on siirryttävä kestävästi tuotettuihin biopolttoaineisiin.

Suomen on mahdollista vaikuttaa myös kansainvälisesti, varsinkin kun olemme seuraava puheenjohtajamaa. Voimme esimerkiksi vaatia EU:lle sitovaa hiilibudjettia sekä takarajaa, jolloin EU:n on oltava hiilineutraali. Myös kehitysyhteistyön rahoituksen nostaminen on järkevää.

Siirtymä päästöttömään yhteiskuntaan tulee toteuttaa niin, että kustannukset eivät jakaudu epäreilusti pienituloisten harteille. Ympäristö- ja kulutusverojen vaikutukset tulee kompensoida pienituloisille.

Joten aikuiset, päättäjät, kaikki joilla on valtaa vaikuttaa, älkää nyt sanoko näille nuorille, että kaikki voitava on tehty tai että meidän tekemisillämme ei ole merkitystä. Kuten edelllä luettelin, keinoja on monia, mutta löytyykö tahtoa?