Lypsylehmät ovat sellaisia luonnonoikkuja, että niiden utareista tulee aina maitoa. Vaikka lehmä poikii ja vasikka saa maidosta osuutensa, jää maitoa luonnostaan aina litra tolkulla yli. Kaikki voittavat: lehmät saavat loikoilla nurmikolla ja märehtiä, ja ihminen helpottaa niiden elämää lypsämällä maitoa, koska muutoin niiden utareet räjähtäisivät. Hyvä, että ihmisille maistuu maito, sillä sääli olisi heittää maidot hukkaan. Sitä paitsi, jos ihminen ei juo päivittäin lehmänmaitoa, luut haurastuvat ja menevät poikki.
Näin oikeasti luulin. Elettiin 90-luvun alkua ja käsitykseni maitotiloista oli hyvin kaukana todellisuudesta. Ensinnäkään en ollut tietoinen, että osa lehmistä elää suurimman osan vuodesta päästään kiinni sidottuna tai että osa eläimistä ei pääse koskaan elämänsä aikana ulos. Toisekseen, luulin, että ihmisen elämä on riippuvainen lehmänmaidosta ja että lehmä erittää luonnostaan maitoa reilusti enemmän kuin vasikkansa tarpeisiin, ja jopa silloin kun sillä ei ole jälkeläisiä. Maito oli vain ollut aina niin suuressa osassa elämääni, etten ollut osannut lainkaan kyseenalaistaa mitään siihen liittyvää.
Olin muutoin jo tovin hämmästellyt ristiriitaista suhdettamme eläimiin ja joutunut ongelmiin kotitaloustunnilla, kun en ollut suostunut perkaamaan kalaa. "Kai sä ymmärrät, että lehmäkin tarvitsee vasikan, jotta maitoa alkaa herua ja jotta sitä maitoa saadaan jatkuvasti, tulee lehmän poikia jatkuvasti", eräs tuttava totesi minulle ja avasi silmäni eläintuotannon ongelmille.
Jätin lihat ruokavaliostani jo hyvin nuorena, koska en halunnut syödä eläimiä enkä tukea lihateollisuutta. Kesti kuitenkin tovin ennen kuin ymmärsin, kuinka kiinteästi maidontuotanto ja lihantuotanto liittyvät toisiinsa. Naudanlihantuotantomme nimittäin perustuu pääosin lypsylehmien sonnivasikoihin. Vielä pidempään meni siihen, että oikeasti uskoin ihmisen elävän ilman lehmänmaitoa. Tiukkaan oli uponnut minunkin päähäni se maitopropaganda, jota meille pienille koululaisille koko oppi-ikä syötettiin koulujen seinillä olevien maitojulisteiden muodossa. Sitä on vaikea kyseenalaistaa, kun koulussa sanotaan, että maito on must!
Naudan elämä on kaikessa lyhykäisyydessään aika karu. Maitotiloilla vasikka ja emä yleensä erotetaan toisistaan heti tai pari vuorokautta poikimisen jälkeen, vaikka pidempi vierihoito olisi hyväksi niin emälle kuin vasikalle. Luontaisesti vieroitus tapahtuisi vasta 8-11 kuukauden iässä. Usein vasikoita pidetään alkuun erittäin pienissä yksittäiskarsinoissa, vaikka toisten vasikoiden seura sekä liikkuminen olisi niille tärkeää. On hyvin yleistä, että vasikoiden sarven aiheet poistetaan polttamalla. Toimenpide on eläimelle kivulias, ja sen saa edelleenkin suorittaa alle neljä viikkoa vanhalle vasikalle ilman kivunlievitystä.
Ihminen on jalostanut nautoja, jotta niistä saataisiin enemmän maitoa ja enemmän lihaa. Jalostuksen seurauksena eläimet kärsivät erilaisista sairauksista ja esimerkiksi osa eläimistä ei voi suuren lihasmassansa vuoksi edes poikia normaalisti. Kasvaneen koon vuoksi eläinten voi olla vaikea mahtua parteen, mikä aiheuttaa niille suuria vaikeuksia niin seisomisen kuin makaamisenkin suhteen. Parsinavetassa, joita on noin 70 % Suomen maitotiloista, eläimet ovat päästään kiinni parressa suurimman osan vuodesta. Tilojen lattiat aiheuttavat jalkavikoja, niin lihanaudoille kuin lypsylehmillekin, lisäksi lehmät kärsivät myös esimerkiksi utaresairauksista. Ahtaissa tiloissa eläimet eivät saa myöskään levättyä tarpeeksi.
Stressi luonnollisesti heikentää eläimen hyvinvointia. Vaikka laiduntamisella olisi runsaasti positiivisia vaikutuksia eläinten hyvinvointiin, vain alle 10 % maidontuottajista antaa eläinten jaloitella ulkona ympäri vuoden. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, osa tiloista on saanut kokonaan vapautuksen jaloittelusta, sillä näillä tiloilla ei ole paikkaa, missä eläimet voisivat jaloitella. Tilojen eläimet ovat siis navetassa ympäri vuoden koko elämänsä ajan.
Lypsylehmä poikii kerran vuodessa, kaksi tai kolme kertaa elämänsä aikana, jonka jälkeen eläin niin sanotusti poistetaan tuotannosta. Eläin siis teurastetaan neljän tai viiden vanhana, vaikka se voisi elää parikymmentä vuotta.
Lopulta saapuu eläinkuljetusauto ja matka kohti teurastamoa alkaa. Lastaus, kuljetus ja purku ovat tilanteita, joissa nauta stressaantuu. Teurastamolla pulttipistooli tunkeutuu eläimen aivoihin ja eläin taintuu. Tämän jälkeen lasketaan veret. Toisinaan nauta ei ole taintunut kun sitä pistetään verenlaskua varten. Pää alaspäin roikkuva ja sätkivä eläin on jotain, mikä vetää sanattomaksi. Eläinten kohtelu teurastamoilla ei muutoinkaan aina ole kunnioittavimmasta päästä. Tästähän olemme nähneet videomateriaalia televisiossakin.
Suomessa on olemassa tiloja, joilla eläimet voivat keskimääräistä paremmin ja joilla eläinten hyvinvointiin sekä yksilölliseen hoitoon on satsattu keskimääräistä enemmän. Suurin osa eläimistä ei kuitenkaan pääse näillä tiloilla elämään ja tämän mahdollistaa Suomen lainsäädäntö, joka ei vastaa sitä tietämystä, mikä meillä naudoista on nykypäivänä. Pelkoa, kipua, stressiä, tylsistymistä, eikä mahdollisuutta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, ja lopulta kuolema. Ei kuulosta kovin hääviltä elämältä. Kun eläinsuojelulaki viimein uudistetaan, tulisi se tehdä siten, että eläinten tarpeet ovat etusijalla. Muun muassa parsinavetat tulisi kieltää lailla.
Suomessa elää 900 000 nautaa. Maito- ja lihatuotteet eivät ole elämisemme kannalta välttämättömiä, varsinkaan siinä mittakaavassa, mitä kyseisiä tuotteita tänä päivänä tuotetaan ja käytetään.
Olenkin erittäin iloinen siitä, kuinka helppoa vuonna 2019 on vaihtaa lehmänmaitotuotteet vastaavanlaisiin kasvipohjaisiin tuotteisiin. Kaupat suorastaan pursuavat erilaisia vaihtoehtoja. Niin leipominen kuin ruoanlaitto onnistuu ilman lehmänmaitotuotteita ja hetken totuttelun jälkeen asiaan ei enää edes kiinnitä huomiota. Kasvimaitotuotteiden käyttämisestä on myös tullut yleistymisen myötä mukavan normaalia. Myös kansanterveydellisten sekä ilmastonmuutokseen liittyvien syiden vuoksi olisi erittäin tärkeää, että ihmiset suosisivat kasvipainotteisempaa ruokavaliota. Ei sitä jääkaapissasi olevaa maitoa tarvitse viemäriin heittää, mutta mitäpä jos seuraavan kerran kokeilisitkin kasvimaitoa tai korvaisit edes osan muista lehmänmaitotuotteista vastaavilla kasviperäisillä tuotteilla?
Omien kulutusvalintojen lisäksi meidän pitää vaatia tuoreelta hallitukselta sellainen eläinsuojelulain uudistus, joka todella huomioi eläimet. Eläimet eivät voi itse tätä tehdä, toimitaan me siis eläinten puolesta! Ota esimerkiksi yhteyttä kansanedustajiin ja ilmaise huolesi eläinten puolesta. Kansanedustajat löydät eduskunnan sivulta.
Photo: Alexander van Steenberge / Unsplash
Lue lisää naudoista www.elaintieto.fi -sivustolta.
Kommentit
Lähetä kommentti