Koti, uskonto ja isänmaa

HS.fi:n eduskuntavaalien vaalikoneessa vuonna 2019 oli seuraava väittämä: "Perinteiset arvot — kuten koti, uskonto ja isänmaa — muodostavat hyvän arvopohjan politiikalle". Olen miettinyt tätä väitettä paljon viime aikoina. Pidän tärkeänä, että eduskuntavaaliehdokkaat tuovat omia arvojaan esiin, koska arvot kertovat varmasti paljon siitä, millaista politiikkaa ehdokas tulisi kansanedustajana ajamaan. Arvot vaikuttavat niihin valintoihin, joita politiikot tekevät. 

Iskulauseena "koti, uskonto ja isänmaa" ehkä vähän puistattaa minua, koska liitän siihen sellaisia mielikuvia (esim. suvaitsemattomuudesta ja eriarvoisuudesta), joita en niin suuresti arvosta.

Minulle tärkeää on muun muassa yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, itsensä ilmaisu ja luova ajattelu, hyvinvointi, turvallisuus, vastuuntunto, myötätunto, solidaarisuus, heikompien auttaminen ja merkityksellisyys. Olen pehmeiden arvojen ihminen ja iloinen siitä.

Halusin kuitenkin pohtia tarkemmin, mitä ajatuksia minulla herää kodista, uskonnosta ja isänmaasta.

KOTI

Vaikka yllä mainitussa iskulauseessa kodilla tarkoitetaan ehkä enemmänkin perhettä kuin sitä fyysistä paikkaa, jossa asuu, aion avata ajatuksiani jälkimmäisestä. Koti on minulle hyvin tärkeä paikka. Viime vuosien aikana olen miettinyt todella paljon ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet jättämään kotinsa. Syitä voi olla paljon erilaisia, ja vaikka olen asiaa paljon miettinyt, en todellisuudessa pysty edes kuvittelemaan, mitä on jättää oma koti pakon edessä, mahdollisesti lopullisesti. Liitän kodin vahvasti Maslowin tarvehierkarkian ensimmäisiin tarpeisiin (fysiologiset ja turvallisuuden tarpeet): kodissa on kuivaa ja lämmintä, paikka levolle jne. Kodin voi ajatella suojaavan erilaisilta ulkopuolelta tulevilta vaaroilta. Koti on se paikka, jossa voit olla oma itsesi.

Jos ihmisellä ei ole kotia tai elämisen perusedellytykset kunnossa, on hyvin vaikeaa keskittyä elämässä  mihinkään muuhunkaan. Jokaisella tulisi olla oma koti ja kodin tulisi olla turvallinen paikka. Valitettavasti näin ei kaikkien kohdalla ole, ja tämä on iso kysymys, johon poliittisten päättäjien on reagoitava (mm. kodittomuus, lähisuhdeväkivalta, pakolaisuus). Moni on myös kotonaan yksinäinen. 

Mitä tulee perheeseen, 2020-luvulla olisi jo kaikkien päättäjien tärkeää ymmärtää perheiden moninaisuus, se, että kaksi lasta + isä ja äiti (+Volvo ja kultainennoutaja) ei todellakaan ole ainoa perhemuoto. Jokaisella tulee olla oikeus myös valita vapaaehtoinen lapsettomuus. 

USKONTO

Minä en tunnusta mitään uskontoa. Ymmärrän, että Jumalalla tai omalla seurakunnalla voi monelle ihmiselle olla suuri merkitys. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon (johon 66,5 % suomalaista kuuluu) verkkosivulla tiivistetään kirkon tehtävä seuraavasti: "Kirkko kutsuu ihmisiä Jumalan yhteyteen sekä rohkaisee välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta". Kirkon arvot puolestaan ovat Usko – Yhteys armolliseen Jumalaan on kristityn elämän kestävä perusta, Toivo – Jeesuksen lupaus tulevaisuudesta tuo toivon ja Rakkaus – Pyhä Henki rohkaisee meitä rakastamaan toisiamme. Näistä voin allekirjoittaa toisista välittämisen tärkeyden. 

Osa ihmisistä ehkä löytää oman seurakunnan parista sitä yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyttä, jotka myös minulle ovat elämääni ohjaavia arvoja. Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki eivät kuitenkaan ole läsnä minun arjessani tai juhlissani, eikä esimerkiksi Raamatun tekstit ohjaa poliittisia päätöksiäni. Koen myös, että kirkon sanoma lähimmäisistä välittämisestä ja toistemme rakastamisesta on ristiriidassa joidenkin päätösten/lausuntojen osalta, joita kirkon edustajat ovat työssään tehneet (esim. samaa sukupuolta olevien parien kohtelu).  

ISÄNMAA

Käytän harvemmin sanaa "isänmaa". En hyväksy sellaista isänmaallista ajattelua, joka johtaa vihapuheeseen, rasismiin, ennakkoluuloihin, syrjintään tai turvattomuuteen. 

Suomi on kotimaani ja synnyinmaani. Siteeni Suomeen välittyy varmasti hyvin käydessäni ulkomailla, kun kerron Suomen upean luonnon lisäksi myös rakastavasti naljaillen oman kieleni ja kulttuurini hauskoista ja erikoisista piirteistä. Tällaisissa tilanteissa saatan niputtaa suomalaiset yhdeksi, tietyt tavat omaavaksi ryhmäksi. Vaan eiväthän kantasuomalaisetkaan oikeasti ole mitään yhtenäistä massaa. Kielemme on jakautunut moneen eri murteeseen, jotka poikkeavat toisistaan niin, ettemme välttämättä ymmärrä toisiamme. Onko se "tuima ruoka" nyt sitten suolaista vai mautonta? Ja mennäänkö saunaan vihtomaan vai vastomaan? "Pist siit sit viis piispist" ei ensimmäisellä kerralla kuultuna auennut minulle lainkaan, nauratti kyllä senkin edestä. Osa kantasuomalaisista jopa inhoaa mämmiä. Suomeen on myös valunut muista maista paljon uusia tapoja ja erilaisia juhlia ja teemapäiviä. En näe tätä vanhojen suomalaisten perinteiden syrjäyttämisenä tai suomalaiselle kulttuurille uhkana vaan näiden rinnalla. Mitään kulutushysteriaa aiheuttavia päiviä en kuitenkaan kaipaisi enempää. 

Minulle on tärkeää, että säilytämme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, emmekä anna sen rapistua. On tärkeää, että säilytämme kaikille saavutettavat laadukkaat verovaroin rahoitetut turvallisuutta, tasa-arvoa, hyvinvointia, terveyttä ja sivistystä tuovat palvelumme: työ- ja elinkeinopalvelut, asumis- ja ympäristöpalvelut, kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelut, kasvatus- ja koulutuspalvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä hallintopalvelut. Näen maanpuolustuksen osana tätä kokonaisuutta. 

Osana hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoa tulee muistaa, että Suomi on osa koko maapallon biosfääriä. Meidän toimintamme vaikuttaa muihin, ja muiden meihin. Siksi myös poliittisessa päätöksen teossa on huomioitava kansainväliset näkökulmat. Esimerkiksi ilmastokriisi ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen vaikuttavat ihan jokaiseen maailman maahan. Me emme voi käpertyä omaan lintukotoomme ja sulkea silmiämme koko maailmaa koskevilta asioilta, sillä jos maailmassa on hätää, tavalla tai toisella se hätä heijastuu myös Suomeen. Meidän on ennakoitava ja reagoitava. Meidän on oltava solidaarisia ja tehtävä kansainvälistä yhteistyötä, myös kehitysyhteistyötä. Meillä on velvollisuus auttaa. 

Monet asiat, joista itse olen huolissani tai joiden puolesta puhun, ovat globaaleja (eläinten oikeudet, luonnon monimuotoisuus, lasten ja nuorten hyvinvointi jne). Koen olevani suomalainen, mutta samaan aikaan koen vahvasti olevani eurooppalainen ja maailmankansalainen. 

Meillä kaikilla ihmisillä on omat synnyinmaamme, omat kulttuuriperintömme ja omat kielemme. Omat persoonamme. Olemme sopivasti erilaisia, sopivasti samanlaisia. Olemme kaikki ihmisiä inhimillisine tarpeinemme ja ennen kaikkea: olemme kaikki samanarvoisia. Kaikilla tulisi olla samat mahdollisuudet hyvään elämään ja itsensä toteuttamiseen, niin kauan kuin se ei vahingoita tai satuta muita. Riippumatta siitä, mihin maahan on sattunut syntymään.

Olen Vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana Pirkanmaalla.