Suomen tulee panostaa toimiin, joilla estetään tyttöjen ja naisten joutuminen silvotuksi

Sisältövaroitus: Tekstissä käsitellään tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista

Osallistuin viime lokakuussa Lastensuojelun Keskusliiton järjestämille Valtakunnallisille lastensuojelupäiville, missä päädyin juttelemaan Mimmi Koukkulan kanssa, joka on kirjoittanut yhdessä Reija Klemetin kanssa STM:n kustantaman toimintaohjelman Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estäminen (käytän myöhemmin sanaa julkaisu).

Olin itse aika nuori, vielä ala-asteella, kun ensimmäisen kerran kuulin tyttöjen sukuelinten silpomisesta. Asia arvatenkin järkytti minua kovasti, ei pelkästään siksi, että siinä kajotaan hyvin intiimiin alueeseen ihmisen kehossa, vieläpä tavalla joka aiheuttaa kipua ja kärsimystä, vaan siksi, että yleensä silpomisen suorittaa toinen nainen, mahdollisesti joku sukulainen ja todennäköisesti oman äidin luvalla. Olin todella vihainen niille äideille ja isoäideille, jotka pettävät kenties hyvinkin nuoren tytön luottamuksen tällä tavoin. Yleensä tytöt silvotaan 4-10-vuotiaina, mutta joskus nainen silvotaan myös esimerkiksi raskauden aikana, koska sikiön uskotaan olevan paremmin suojassa. 

Olen vuosien varrella satunnaisesti törmännyt aiheeseen ja miettinyt, onko mitään konkreettista tehtävissä tämän tyttöjä ja naisia syvästi satuttavan tavan lopettamiseksi. Vaikka olin tyytyväinen saadessani Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estäminen -julkaisun itselleni ja päästessäni viimein syventämään tietojani aiheesta, oli toimintaohjelman lukeminen hyvin rankka kokemus. On kuitenkin erittäin tärkeää, että tietous silpomisesta leviää: miksi sitä tehdään ja kuinka sitä voidaan estää.

Järkyttävyydestään huolimatta, ala-asteikäiselle Ninnille silpominen tuntui hyvin kaukaiselta asialta. Sellaiselta, joka ei Suomessa kosketa ketään. Jos ei vielä tuolloin, niin nykyään koskettaa. Vuoden 2019 tietojen mukaan Suomessa on arviolta 10 000 silpomisen kokenutta tyttöä ja naista. Koko Euroopassa heitä on noin puoli miljoonaa ja koko maailmassa yli 200 miljoonaa. Riski joutua silvottavaksi koskettaa Suomessa mahdollisesti jopa yli 3000 tyttöä. Luvut todella hätkähdyttävät. Suomessa silpomisen määristä saadaan tietoa mm. kouluterveyskyselyssä sekä äitiysneuvoloista. Julkaisun mukaan silpomista tehdään yleisimmin Afrikan alueella ja joissain Aasian ja Lähi-idän maissa, mutta muuttoliikkeen myötä silpomisen läpikäyneitä tai silpomisuhan alla olevia tyttöjä löytyy myös muista maanosista, esimerkiksi ympäri Eurooppaa.

"Tyttöjen sukuelinten silpominen (female genital mutilation, FGM) tarkoittaa tytön tai naisen ulkoisten sukuelinten leikkaamista tai vahingoittamista jollain muulla tavalla ilman lääketieteellistä syytä", julkaisussa tiivistetään. Silpominen ei kuulu minkään uskonnon oppeihin vaan sitä perustellaan esimerkiksi sosiaalisilla, kulttuurisilla, seksuaalisilla, moraalisilla, puhtauteen liittyvillä tai esteettisillä syillä. Silpomisen ajatellaan myös toisaalta hillitsevän naisen seksuaalisuutta, ja toisaalta lisäävän miehen nautintoa. (Jätän kirjoittamatta tähän ne painokelvottomat sanat, jotka mielessäni pyörii...) Silpomiseen liittyvää seremoniaa pidetään tärkeänä silpomista harjoittavissa yhteisöissä. Silpomiseen liittyy myös raha: silvottu tyttö saa perheelleen suuremman morsiusmaksun kuin leikkaamaton, lisäksi silpomisesta maksetaan korvaus toimenpiteen suorittajalle. Perhettä, jonka tytärtä ei ole silvottu saatetaan myös syrjiä, mikä houkuttaa osallistumaan seremoniaan.

Silpomiseen liittyy hyvin usein huono hygienia ja silpominen tapahtuu veitsellä, partaterällä, saksilla tai lasin palalla, hyvin usein ilman sterilointia, kipulääkkeitä tai puudutteita. Kuitenkin, vaikka silpomisen suorittaisi terveydenhuollon ammattilainen, toimenpide ei ole yhtään hyväksyttävämpi.

Suomen rikoslain mukaan silpominen voidaan laskea törkeäksi pahoinpitelyksi, josta maksimirangaistus voi olla 10 vuotta vankeutta. Silpominen on myös pahasti ristiriidassa mm. YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa, kuin myös Istanbulin sopimuksen kanssa. 

Tietojeni mukaan Suomessa ei ole silpomisen kieltävää erillislakia, kuten monessa muussa EU-maassa. Lain pelätään ainakin aiheuttavan sen, että silpominen painuu syvemmälle piiloon. Pelätään myös sitä, että silpominen tehdään jatkossa niin pienille tytöille, etteivät he pysty kertomaan asiasta kenellekään. Oikeusjuttuja vanhempia kohtaan on nostettu harvoin myös siksi, että on katsottu, ettei lapsen erottaminen vanhemmistaan ole kuitenkaan hyvä ratkaisu.  

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen Suomessa tulee estää, kuten myös Suomessa asuvien tyttöjen vieminen johonkin muuhun maahan silvottavaksi. On tärkeää tarjota tukea ja apua heille, jotka ovat käyneet läpi silpomisen sekä vaikuttaa perinteestä luopumiseen tiedonvälityksen avulla. Julkaisun mukaan "se, ettei uskonto vaadi silpomista ja se, että isä suhtautuu positiivisesti tyttären sukuelinten silpomattomuuteen, ovat oleellisia syitä perinteen hylkäämiseen". Julkaisun mukaan useat miehet eivät halua vaimojensa kärsivän silpomisen takia. Siksi miehet tulisi ottaa tiedonvälitykseen mukaan, koulutettujen kulttuuritulkkien ohelle. On myös tärkeää lisätä niiden ammattilaisten (esim. terveydenhuollon ja sosiaalityön henkilökunta, opettajat, maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön työntekijät, poliisi) osaamista, jotka voivat olla tekemissä silpomisen läpikäyneiden naisten ja tyttöjen kanssa, tai heidän, joita uhkaa silpominen. Myös erilaiset järjestöt ja hankkeet ovat apuna silpomisen estävässä työssä. Julkaisun mukaan silpomista vähentäviä tekijöitä ovat mm. vanhempien korkea koulutustaso sekä äidin työssäkäyminen, ja nämä on mielestäni tärkeää ottaa huomioon. 

Kuten julkaisussa todetaan, tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on paitsi laitonta, se on myös tarpeetonta ja luonnotonta. Sillä on paljon haittavaikutuksia tyttöjen ja naisten terveyteen. Siksi työtä silpomisen estämiseksi tarvitaan.

Lähde: Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelma