Taideharrastus tukemassa nuoren hyvinvointia

Koronapandemian aikana nuorten ahdistuneisuuden tunteet ovat lisääntyneet. Vuoden 2021 Kouluterveyskyselyssä selvisi, että tytöistä 30 prosenttia koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta, kun luku vuosina 2013‒2019 oli 13‒20 prosenttia. Poikien kohdalla kasvu oli pienempää, 5-7 prosentista 8 prosenttiin. Myös nuorten kokemus yksinäisyydestä lisääntyi verrattuna vuoteen 2019. “Tytöistä tunsi itsensä yksinäiseksi 22‒26 %, pojista noin 10 %”, Kouluterveyskysely tiivistää. Nuori voi kokea olevansa yksinäinen, vaikka hänellä olisi ihmisiä ympärillään. Yksinäisyys ei välttämättä näy ulospäin. 

Seuraavan Kouluterveyskyselyn tulokset julkaistaan kuluvan vuoden maalis-huhtikuussa. Tuolloin saamme nähdä, onko lukuihin tullut muutoksia ja mihin suuntaan. 

Törmäsin hiljattain opetusneuvos ja professori Niina Junttilan kirjoittamaan Hyvä kohtelu on jokaisen oikeus ja lääke yksinäisyyttä vastaan -artikkeliin Opetushallituksen blogissa. Junttila kertoo, että “kroonistunut yksinäisyys on saanut osan nuorista vähentämään, välttelemään tai jopa pelkäämään sosiaalisia kontakteja”. 

Yksinäisyys aiheuttaa elimistössä saman reaktion kuin fyysinen kipu. Yksinäisyys voikin olla merkittävä riski nuoren terveydelle, todetaan Lääkärilehden artikkelissa. Yksinäisillä nuorilla on todettu olevan muita ikäisiään useammin pää-, vatsa- ja selkäkipua. He kokevat myös muita enemmän hermostuneisuutta ja nukahtamisvaikeuksia. Näiden oireiden vuoksi nuoret voivat syödä lääkkeitä jopa kolme kertaa enemmän muihin nuoriin verrattuna. Nuorten kokemaa yksinäisyyttä ei siis voi ohittaa olankohautuksella. 

Myös Ylen artikkelissa Yksinäisyys voi sairastuttaa tai jopa tappaa – 8 asiaa, miksi se on elimistölle niin vaarallista? yksinäisyyden todetaan todetaan kiistatta olevan vakava kansanterveysongelma. Artikkelissa Itä-Suomen yliopiston tutkija Siiri-Liisi Kraav maalaa nuoren yksinäisyydestä todella synkän kuvan: “Vaikka yksinäisyyden haittavaikutuksia ei voisi vielä nuorella havaita, se ei tarkoita, etteikö niitä tulevaisuudessa näkyisi. Yksinäisyys on todella pitkävaikutteinen ja hidas tappaja. Se tulee vastaan joka paikassa siitä lähtien, kun sitä on ymmärretty kysyä”.

Onneksi olemme nyt tietoisia nuorten kokemasta yksinäisyydestä sekä sisäistäneet huolen nuorten hyvinvoinnista. On paljon, mitä voimme tehdä nuorten hyväksi! 

Sen lisäksi, että yksinäisyyttä voidaan vähentää vahvistamalla nuorten sosiaalisia ja sosiokognitiivisia taitoja, on nuorille luotava sosiaalisia kontakteja mahdollistavia tilanteita, niitä joissa voi vahvistaa kaveritaitoja: kykyä ilmaista itseään ja kuunnella, kykyä ottaa muut huomioon ja perustella omia mielipiteitään. Itsetuntemus ja itsemyötätunto edistävät nuoren sosiaalisia taitoja ja nämä puolestaan voivat entisestään kehittyä positiivisten vuorovaikutustilanteiden myötä. 

“Tällä hetkellä toimenpiteet, jotka vähentävät yksinäisyyttä, kohdistuvat vahvasti niihin nuoriin, jotka koulun tai kodin aikuisten näkökulmasta ovat yksinäisiä. Käytännössä tämä tavoittaa sellaiset nuoret, jotka ovat joko oma-aloitteisesti vetäytyneet tai heidät on muiden toimesta jätetty ulkopuolelle sekä nuoret, jotka ovat riittävän rohkeita pyytämään itse apua. Valitettavan usein yksinäisyydestä kärsivät kuitenkin myös nuoret, jotka näennäisesti viihtyvät muiden seurassa, esittävät reipasta tai piilottavat pahan olonsa esimerkiksi antisosiaalisuuden, aggressiivisuuden, rötöstelyn tai muiden kiusaamisen taakse. Siksi olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, että yksinäisyyttä vähentävät toimenpiteet kohdentuisivat yksilön lisäksi myös koko yhteisöön ja että kohdentamisessa huomioitaisiin lisäksi lasten ja nuorten subjektiivinen kokemus omasta olostaan”, Niina Junttila kertoo blogitekstissään.

Taiteella ja kulttuurilla on  myönteisistä vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Tämän voivat allekirjoittaa monet taiteen ja kulttuurin parissa työskentelevät tai taiteesta ja kulttuurista muutoin nauttivat. Erilaisia taidelähtöisiä toimintamuotoja on ryhdyttykin hyödyntämään esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Jos minulta kysytään, tulisi tätä puolta vahvistaa ja mahdollistaa yhä enemmän, ja kohderyhmä niin sanotusti vauvasta vaariin. 

Myös nuorille voidaan tarjota tilaisuuksia, joissa he voivat taideharrastusten kautta tutustua toisiinsa. Heille voidaan tarjota turvallinen tila, jossa luoda verkostoja, luoda pitkäaikaisiakin ystävyyssuhteita. Yksi keino torjua yksinäisyyttä onkin tarjota nuorille matalan kynnyksen osallistavaa taide- ja kulttuuritoimintaa. Taide- ja kulttuuriharrastukset ovat nuorelle turvallinen paikka harjoitella vuorovaikutusta muiden kanssa. Ammattilainen ohjaaja osaa tukea nuoria näissä tilanteissa, joissa kaveritaitoja opetellaan taiteen keinoin. 

Kuten Taide torjuu yksinäisyyttä -ArtsEqualin toimenpidesuositus tiivistää, lienee selvää, että “säästöt kansanterveydessä ovat merkittävästi suuremmat kuin taidetoimintaan käytetyt varat”. Taideharrastukset ja kulttuurikokemukset vaikuttavat nuoriin kokonaisvaltaisesti, kun he saavat jakaa kokemuksia ja tutustua paremmin itseensä ja tunteisiinsa. Tiedetään, että taideharrastukset vahvistavat nuoren itsetuntoa sekä itseluottamusta. Syrjäytymisuhan alla oleva nuori voi taideharrastuksen kautta päästä osaksi yhteisöä ja kokea hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Tällaiset yhteisölliset sidokset ehkäisevät tehokkaasti syrjäytymistä. ArtsEqualin tekstissä kuitenkin muistutetaan, että yksinäisyydessä ei ole kyse vain ihmissuhteista, “vaan laajemmin arjesta ja siihen sisältyvistä mahdollisuuksista kokea osallisuutta ja kiinnittyä toisiin ihmisiin”. Tähän ammattimaisesti toteutettu laadukas taidetoiminta on paikallaan. 

Nuorten harrastustoimintaan, lyhyempiin työpajoihin ja avoimiin kokeilumahdollisuuksiin tarvitaan riittävät resurssit, kunnolliset tilat ja osaavat, laadukkaasti toimintaa toteuttavat ja nuoria herkällä korvalla kuuntelevat ammattitaitoiset ohjaajat, jotta nuori voi kokea osallisuutta. Parhaimmillaan nuori voi kiinnittyä osaksi harrastusporukkaa. Turvataan siis nuorten mahdollisuudet taiteen ja kulttuurin tekemiseen ja kokemiseen, ja kokeilemiseen! Pidän ehdottoman tärkeänä, että nuori pääsisi kokeilemaan eri taiteenlajeja oman juttunsa löytämiseksi. Esimerkiksi taloudelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset tai asuinpaikkaan liittyvät tekijät eivät saa olla esteenä nuoren osallistumiselle jos nuori kokee taideharrastuksen itselleen mieluisaksi. Poistetaan esteet nuorten kulttuuri- ja taidekokemusten tieltä. 

Meillä on nuorisotalot, lastenkulttuurikeskukset, koulut ja taidekoulut, kirjastot, teatterit, museot, yksityinen ja julkinen puoli sekä järjestökenttä... Eihän meiltä ideoita, mahdollisuuksia, tiloja tai osaamistakaan puutu. Mutta miten on päättäjien tahto?