Viime aikoina keskustelu lyhennetystä työajasta on käynyt vilkkaana. Muutamat rohkeat organisaatiot ovat kokeilleetkin erilaisia malleja, kuten kuuden tunnin työpäiviä tai nelipäiväistä työviikkoa, ja työntekijöille on maksettu sama palkka, jonka he saisivat 100 % työajalla. Onkin ollut kiinnostavaa kuulla näistä kokeiluista, kuulla työnantajien näkemyksistä ja myös lukea mitä vaikutuksia lyhennetyllä työajalla voi olla esimerkiksi työntekijöiden hyvinvointiin sekä työn tehokkuuteen. Itse olen pohtinut mitä lyhennetty työaika voisi tarkoittaa pitkällä aikajänteellä jopa koko yhteiskuntaan, jos siihen lähtisi mukaan isompi joukko työnantajia.
Tällä hetkellä työelämä yleisesti ottaen näyttäytyy kovin hektisenä, repaleisena, vaativana ja kuormittavana. Todella moni palaa loppuun, kovin moni jo heti työuransa alussa. Työelämässä on paljon parannettavaa. Muutosta tarvitaan monin paikoin niin johtamiseen, työehtoihin, useiden (naisvaltaisten) alojen palkkaukseen kuin työoloihin. Lyhennetty työaika voisi olla yksi avain parempaan työelämään. Ihmisen hyvinvointi on vahvasti sidoksissa työn ja vapaa-ajan tasapainoon. Kun työaika lyhenee, jää enemmän aikaa levolle ja palautumiseen, perheen ja ystävien kanssa olemiseen sekä harrastuksiin ja itsensä ilmaisuun, ja muihin merkityksellisiin asioihin (yhtään työelämän merkityksellisyyttä väheksymättä!). Esimerkiksi liikunta, luonnossa kuljeskelu, taide ja vapaaehtoistyö ovat kaikki asioita, jotka voivat lisätä henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja monilla meistä olisi halua lisätä näiden osuutta omassa arjessa.
Olen lukenut lyhyemmän työajan kokeiluista, jotka ovat osoittaneet, että työntekijöiden tehokkuus ei kärsi, vaan jopa paranee ts. he siis voivat saada lyhennetyllä työajalla enemmän aikaan kuin ns. normaalilla työajalla. Enkä epäile tätä! Kun työpäivät ovat lyhyempiä tai viikossa on yksi vapaapäivä enemmän, ei ole sinänsä yllättävää, että työntekijät ovat virkeämpiä ja motivoituneempia, työn laatu paranee, ja esimerkiksi sairauspoissaolot vähenevät.
Työnantajat voivat hyötyä lyhennetystä työajasta monin tavoin. Tuottavuuden ja työn laadun paranemisen lisäksi henkilöstön vaihtuvuus saattaa vähentyä, koska työntekijät kokevat työpaikan ja työnantajan joustavampana ja inhimillisempänä. Tämä säästää rekrytointikustannuksissa ja voi parantaa työnantajabrändiä. Erityisesti jos työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa joustavasti työtuntien jakautumiseen työviikon aikana. Ties mitä uusia innovatiivisia virkeämmät ja motivoituneemmat työntekijät keksivätkään!
Voisin kuvitella, että isomman (esim. kunnan, valtion tai ylikansallisen yrityksen) mittakaavan kokeilussakin lyhennetyn työajan vaikutukset olisivat pitkällä aikavälillä positiivisia. Mikäli lyhennetty työaika vähentäisi mielenterveyden ongelmia, stressiperäisiä sairauksia ja työuupumusta tai tietotyöläisten liikkumattomuudesta johtuvia terveyshuolia, sillä voisi olla suora vaikutus vähintäänkin terveydenhuollon kuluihin.
Mikäli ihmisillä olisi enemmän aikaa sosiaalisille suhteille ja yhteisöllisille aktiviteeteille, yhteiskunnallinen yhteenkuuluvuus voi vahvistua. Tämä voisi lisätä ihmisten resilienssiä eli kykyä selviytyä elämän vastoinkäymisistä ja muuttuvista tilanteista. Mietin myös, että jos työelämä olisi joustavampaa, sen ulkopuolelle jääneiden voi olla helpompi palata työmarkkinoille osa-aikaisina.
En suin surminkaan voi väittää olevani työelämän asiantuntija, mutta uskon, että mikäli tulevaisuudessa työn ja vapaa-ajan tasapaino paranee, myös ihmiset voivat paremmin, mikä heijastuu niin työpaikoille, perhe-elämään kuin yhteiskuntaan laajemminkin. Tämän toteutuminen vaatii kuitenkin aktiivisia toimia ja työelämän kehittämistä.
Kuva: Unsplash
Tällä hetkellä työelämä yleisesti ottaen näyttäytyy kovin hektisenä, repaleisena, vaativana ja kuormittavana. Todella moni palaa loppuun, kovin moni jo heti työuransa alussa. Työelämässä on paljon parannettavaa. Muutosta tarvitaan monin paikoin niin johtamiseen, työehtoihin, useiden (naisvaltaisten) alojen palkkaukseen kuin työoloihin. Lyhennetty työaika voisi olla yksi avain parempaan työelämään. Ihmisen hyvinvointi on vahvasti sidoksissa työn ja vapaa-ajan tasapainoon. Kun työaika lyhenee, jää enemmän aikaa levolle ja palautumiseen, perheen ja ystävien kanssa olemiseen sekä harrastuksiin ja itsensä ilmaisuun, ja muihin merkityksellisiin asioihin (yhtään työelämän merkityksellisyyttä väheksymättä!). Esimerkiksi liikunta, luonnossa kuljeskelu, taide ja vapaaehtoistyö ovat kaikki asioita, jotka voivat lisätä henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja monilla meistä olisi halua lisätä näiden osuutta omassa arjessa.
Olen lukenut lyhyemmän työajan kokeiluista, jotka ovat osoittaneet, että työntekijöiden tehokkuus ei kärsi, vaan jopa paranee ts. he siis voivat saada lyhennetyllä työajalla enemmän aikaan kuin ns. normaalilla työajalla. Enkä epäile tätä! Kun työpäivät ovat lyhyempiä tai viikossa on yksi vapaapäivä enemmän, ei ole sinänsä yllättävää, että työntekijät ovat virkeämpiä ja motivoituneempia, työn laatu paranee, ja esimerkiksi sairauspoissaolot vähenevät.
Työnantajat voivat hyötyä lyhennetystä työajasta monin tavoin. Tuottavuuden ja työn laadun paranemisen lisäksi henkilöstön vaihtuvuus saattaa vähentyä, koska työntekijät kokevat työpaikan ja työnantajan joustavampana ja inhimillisempänä. Tämä säästää rekrytointikustannuksissa ja voi parantaa työnantajabrändiä. Erityisesti jos työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa joustavasti työtuntien jakautumiseen työviikon aikana. Ties mitä uusia innovatiivisia virkeämmät ja motivoituneemmat työntekijät keksivätkään!
Voisin kuvitella, että isomman (esim. kunnan, valtion tai ylikansallisen yrityksen) mittakaavan kokeilussakin lyhennetyn työajan vaikutukset olisivat pitkällä aikavälillä positiivisia. Mikäli lyhennetty työaika vähentäisi mielenterveyden ongelmia, stressiperäisiä sairauksia ja työuupumusta tai tietotyöläisten liikkumattomuudesta johtuvia terveyshuolia, sillä voisi olla suora vaikutus vähintäänkin terveydenhuollon kuluihin.
Mikäli ihmisillä olisi enemmän aikaa sosiaalisille suhteille ja yhteisöllisille aktiviteeteille, yhteiskunnallinen yhteenkuuluvuus voi vahvistua. Tämä voisi lisätä ihmisten resilienssiä eli kykyä selviytyä elämän vastoinkäymisistä ja muuttuvista tilanteista. Mietin myös, että jos työelämä olisi joustavampaa, sen ulkopuolelle jääneiden voi olla helpompi palata työmarkkinoille osa-aikaisina.
En suin surminkaan voi väittää olevani työelämän asiantuntija, mutta uskon, että mikäli tulevaisuudessa työn ja vapaa-ajan tasapaino paranee, myös ihmiset voivat paremmin, mikä heijastuu niin työpaikoille, perhe-elämään kuin yhteiskuntaan laajemminkin. Tämän toteutuminen vaatii kuitenkin aktiivisia toimia ja työelämän kehittämistä.
Mitäs sinä tuumit tästä? Uhka vai mahdollisuus?
Kommentit
Lähetä kommentti