Yhteiskunnallisessa keskustelussa kohtaamme usein näkemyksiä, jotka eroavat omistamme, usein hyvinkin radikaalisti. Silti liian usein kritiikki toisen näkemyksiä kohtaan esitetään tavalla, joka ei rakenna vaan hajottaa. Vittuilu, ilkeily ja uhkailu eivät edistä yhteistyötä tai positiivisia muutoksia, vaan vievät niitä taaksepäin. Välillä tuntuukin, että politiikka on pelkkää kisailua siitä, kuka solvaa vastapuolta nokkelimmin.
Politiikassa keskitytään liian usein siihen, mitä joku toinen tekee väärin, sen sijaan että esitettäisiin omia ratkaisuja. Tärkeämpää olisi kertoa asiallisesti, mitä aikoo itse tehdä epäkohtien kitkemiseksi ja sen eteen, että maailma muuttuu paremmaksi (ja mitä se ns. parempi itselle ylipäätään tarkoittaa!). On ok kyseenalaistaa ja ihmetellä, mutta se voidaan tehdä hyvässä hengessä.
Muutosta ei synny, jos keskustelua hallitsee toisten haukkuminen ja virheiden etsiminen. Hyvä keskustelu vaatii kuuntelemista. Vaikka emme olisi samaa mieltä, voimme yrittää ymmärtää, mistä toisen näkökulma kumpuaa. Voimme kuulostella, onko meillä mitään yhteistä tavoitetta tai päämäärää siitä huolimatta, että matkamme sen saavuttamiseksi kulkisi eri reittiä. Politiikassa tarvitaan myös kompromisseja ja vastaantulemista. Samaan aikaan on tietysti tärkeää muistaa, että esimerkiksi syrjintää, toisen ihmisen kunnian loukkaamista tai vaikkapa väkivaltaa ei tarvitse kenenkään ymmärtää tai hyväksyä, vaikka pyrkisi kuinka empaattiseen ja rakentavaan politiikan tekemiseen.
Kenelläkään ei tulisi olla velvollisuutta sietää epäasiallista kohtelua – ei politiikassa eikä muualla yhteiskunnassa. Kenenkään ei pitäisi joutua kovettamaan itsensä voidakseen toimia yhteiskunnallisessa luottamustehtävässä.
Vaaditaan siis aktiivista työtä sen eteen, että politiikan henki muuttuu hajottavasta yhdistäväksi. Tätä työtä tarvitaan, jotta esimerkiksi tulevaisuudessa yhä useampi luottamustehtävistä ja yhteisistä asioistamme kiinnostunut rohkenee lähteä ehdolle vaaleihin.
Politiikassa keskitytään liian usein siihen, mitä joku toinen tekee väärin, sen sijaan että esitettäisiin omia ratkaisuja. Tärkeämpää olisi kertoa asiallisesti, mitä aikoo itse tehdä epäkohtien kitkemiseksi ja sen eteen, että maailma muuttuu paremmaksi (ja mitä se ns. parempi itselle ylipäätään tarkoittaa!). On ok kyseenalaistaa ja ihmetellä, mutta se voidaan tehdä hyvässä hengessä.
Muutosta ei synny, jos keskustelua hallitsee toisten haukkuminen ja virheiden etsiminen. Hyvä keskustelu vaatii kuuntelemista. Vaikka emme olisi samaa mieltä, voimme yrittää ymmärtää, mistä toisen näkökulma kumpuaa. Voimme kuulostella, onko meillä mitään yhteistä tavoitetta tai päämäärää siitä huolimatta, että matkamme sen saavuttamiseksi kulkisi eri reittiä. Politiikassa tarvitaan myös kompromisseja ja vastaantulemista. Samaan aikaan on tietysti tärkeää muistaa, että esimerkiksi syrjintää, toisen ihmisen kunnian loukkaamista tai vaikkapa väkivaltaa ei tarvitse kenenkään ymmärtää tai hyväksyä, vaikka pyrkisi kuinka empaattiseen ja rakentavaan politiikan tekemiseen.
Kenelläkään ei tulisi olla velvollisuutta sietää epäasiallista kohtelua – ei politiikassa eikä muualla yhteiskunnassa. Kenenkään ei pitäisi joutua kovettamaan itsensä voidakseen toimia yhteiskunnallisessa luottamustehtävässä.
Vaaditaan siis aktiivista työtä sen eteen, että politiikan henki muuttuu hajottavasta yhdistäväksi. Tätä työtä tarvitaan, jotta esimerkiksi tulevaisuudessa yhä useampi luottamustehtävistä ja yhteisistä asioistamme kiinnostunut rohkenee lähteä ehdolle vaaleihin.
Olen Vihreiden ehdokkaana kuntavaaleissa Akaassa ja aluevaaliehdokkaana Pirkanmaalla.
Kommentit
Lähetä kommentti