Kun puhutaan kehitysyhteistyöstä, humanitaarisesta avusta tai maahanmuutosta, keskustelu saattaa kärjistyä vastakkainasetteluksi, “suomalaiset ensin” -huuteluksi ja jopa rasistisiksi solvauksiksi , mitä ei voi hyväksyä. Lähiaikoina kehitysyhteistyö on nimetty “toissijaiseksi menoksi” ja “helpoksi leikkauskohteeksi” jopa valtionhallinnon tasolta.
Kehitysyhteistyö auttaa köyhempiä maita rakentamaan vakaampaa, turvallisempaa arkea ja ehkäisemään niitä kriisejä, joiden takia ihmiset joutuvat pakenemaan. Kehitysyhteistyöllä voidaan edistää demokratiaa ja ihmisoikeuksien toteutumista, auttaa vähentämään nälkää ja sairauksia, ja parantaa ihmisten koulutustasoa. Se voi tukea kestävää talouskasvua ja lisätä yhteiskuntien kykyä ratkaista omia ongelmiaan. Sillä on myös osuutensa globaalien haasteiden kuten ilmastokriisin ja pandemioiden torjumisessa. Kun asiaa katsotaan pitkällä tähtäimellä, kuulostaa kehitysyhteistyö mielestäni hyvinkin olennaiselta rahoituskohteelta.
Pakolaiset ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan sodan, väkivallan, luonnonkatastrofien, vainon tai muun hengenvaaran vuoksi, eikä heillä ole mahdollisuutta elää turvallista, ihmisarvoista elämää omassa maassaan. Suomella on muiden maiden ohessa velvollisuus kantaa vastuunsa ja suojella hädässä olevia.
Kuva: Sasha Freemind / Unsplash
Kehitysyhteistyö auttaa köyhempiä maita rakentamaan vakaampaa, turvallisempaa arkea ja ehkäisemään niitä kriisejä, joiden takia ihmiset joutuvat pakenemaan. Kehitysyhteistyöllä voidaan edistää demokratiaa ja ihmisoikeuksien toteutumista, auttaa vähentämään nälkää ja sairauksia, ja parantaa ihmisten koulutustasoa. Se voi tukea kestävää talouskasvua ja lisätä yhteiskuntien kykyä ratkaista omia ongelmiaan. Sillä on myös osuutensa globaalien haasteiden kuten ilmastokriisin ja pandemioiden torjumisessa. Kun asiaa katsotaan pitkällä tähtäimellä, kuulostaa kehitysyhteistyö mielestäni hyvinkin olennaiselta rahoituskohteelta.
Pakolaiset ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan sodan, väkivallan, luonnonkatastrofien, vainon tai muun hengenvaaran vuoksi, eikä heillä ole mahdollisuutta elää turvallista, ihmisarvoista elämää omassa maassaan. Suomella on muiden maiden ohessa velvollisuus kantaa vastuunsa ja suojella hädässä olevia.
Maahanmuutto voi tarjota Suomelle myös mahdollisuuksia ja vahvistaa sekä taloudellista että sosiaalista kestävyyttä. Olipa kyse pakolaisista tai työn ja opiskelun perässä muuttavista, he voivat olla mukana rakentamassa hyvinvointivaltiotamme. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun väestön ikärakenteen muutos haastaa järjestelmäämme.
Koulutus, terveydenhuolto tai sosiaalipalvelut eivät ole itsestäänselvyyksiä. Julkisten palvelujen järjestelmä perustuu siihen, että meillä on tarpeeksi ihmisiä töissä ja maksamassa veroja. Suomessa syntyvyys on alhaisella tasolla, ja lapsia syntyy vähemmän kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Samaan aikaan elinajanodote on kasvanut, mikä tarkoittaa sitä, että vanhusten määrä lisääntyy. Tämä kehitys johtaa siihen, että yhä useampi tarvitsee eläkettä ja erilaisia hoivapalveluja, mutta yhä harvempi työikäinen on maksamassa veroja ja rahoittamassa hyvinvointivaltiota. Tätä kutsutaan huoltosuhteen heikkenemiseksi: pienempi määrä työssä käyviä joutuu rahoittamaan useamman eläkkeet, terveydenhuollon ja muut yhteiskunnan palvelut. Tämä aiheuttaa paineita valtion taloudelle ja julkisille palveluille. Ilman uusia veronmaksajia yhtälö ei toimi. Maahanmuutto ja onnistunut kotouttaminen voisivat olla yksi ratkaisuista.
Kotoutuminen on prosessi, jonka aikana maahan muuttaneet ihmiset pääsevät, lähtökohdistaan riippumatta, osaksi uuden kotimaansa yhteiskuntaa, tutustuvat maan lakeihin, arvoihin ja toimintatapoihin, oppivat kieltä, löytävät asunnon ja voivat rakentaa elämäänsä siellä. Samalla se on kaksisuuntainen prosessi, sillä myös vastaanottavan yhteiskunnan tulee sopeutua ja tarjota mahdollisuuksia uusille tulijoille. Kotouttaminen ei ole vain viranomaisten tarjoamia palveluja, vaan myös arkisia kohtaamisia. Jos haluamme (ja toki haluamme!), että uudet tulijat voivat aidosti olla osa yhteiskuntaa, meidän pitää panostaa paitsi kielenoppimiseen, koulutusmahdollisuuksiin ja työllistymiseen myös siihen, että ihmiset tuntevat olonsa tervetulleiksi, olipa maahanmuuton syy mikä tahansa. Rasismille ei ole sijaa.
Yhteiskunnalle onnistunut kotouttaminen tarkoittaa mm. uusia työntekijöitä, yrittäjiä ja osaajia, mikä voi vahvistaa taloutta. Onnistunut kotouttaminen ehkäisee syrjäytymistä ja vähentää eriarvoisuutta, se lisää turvallisuutta ja vahvistaa luottamusta. Lähtökohtaisesti siis koen, että on fiksuinta ottaa maahanmuuttajat lämpimästi vastaan ja tarjota heille mahdollisuus olla täysipainoisia yhteiskuntamme jäseniä. Kun maahanmuuttajat kokevat Suomen omaksi kodikseen ja kokevat olevansa yhdenvertaisesti osa yhteiskuntaamme, on kotoutumiseen panostaminen ollut sijoitus, joka vielä maksaa itsensä takaisin. Kotouttamisesta säästäminen saattaa jostain päättäjästä tuntua tässä taloustilanteessa oikealta ratkaisulta. Pitkällä tähtäimellä se voi kuitenkin olla kallein ratkaisu.
Koulutus, terveydenhuolto tai sosiaalipalvelut eivät ole itsestäänselvyyksiä. Julkisten palvelujen järjestelmä perustuu siihen, että meillä on tarpeeksi ihmisiä töissä ja maksamassa veroja. Suomessa syntyvyys on alhaisella tasolla, ja lapsia syntyy vähemmän kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Samaan aikaan elinajanodote on kasvanut, mikä tarkoittaa sitä, että vanhusten määrä lisääntyy. Tämä kehitys johtaa siihen, että yhä useampi tarvitsee eläkettä ja erilaisia hoivapalveluja, mutta yhä harvempi työikäinen on maksamassa veroja ja rahoittamassa hyvinvointivaltiota. Tätä kutsutaan huoltosuhteen heikkenemiseksi: pienempi määrä työssä käyviä joutuu rahoittamaan useamman eläkkeet, terveydenhuollon ja muut yhteiskunnan palvelut. Tämä aiheuttaa paineita valtion taloudelle ja julkisille palveluille. Ilman uusia veronmaksajia yhtälö ei toimi. Maahanmuutto ja onnistunut kotouttaminen voisivat olla yksi ratkaisuista.
Kotoutuminen on prosessi, jonka aikana maahan muuttaneet ihmiset pääsevät, lähtökohdistaan riippumatta, osaksi uuden kotimaansa yhteiskuntaa, tutustuvat maan lakeihin, arvoihin ja toimintatapoihin, oppivat kieltä, löytävät asunnon ja voivat rakentaa elämäänsä siellä. Samalla se on kaksisuuntainen prosessi, sillä myös vastaanottavan yhteiskunnan tulee sopeutua ja tarjota mahdollisuuksia uusille tulijoille. Kotouttaminen ei ole vain viranomaisten tarjoamia palveluja, vaan myös arkisia kohtaamisia. Jos haluamme (ja toki haluamme!), että uudet tulijat voivat aidosti olla osa yhteiskuntaa, meidän pitää panostaa paitsi kielenoppimiseen, koulutusmahdollisuuksiin ja työllistymiseen myös siihen, että ihmiset tuntevat olonsa tervetulleiksi, olipa maahanmuuton syy mikä tahansa. Rasismille ei ole sijaa.
Yhteiskunnalle onnistunut kotouttaminen tarkoittaa mm. uusia työntekijöitä, yrittäjiä ja osaajia, mikä voi vahvistaa taloutta. Onnistunut kotouttaminen ehkäisee syrjäytymistä ja vähentää eriarvoisuutta, se lisää turvallisuutta ja vahvistaa luottamusta. Lähtökohtaisesti siis koen, että on fiksuinta ottaa maahanmuuttajat lämpimästi vastaan ja tarjota heille mahdollisuus olla täysipainoisia yhteiskuntamme jäseniä. Kun maahanmuuttajat kokevat Suomen omaksi kodikseen ja kokevat olevansa yhdenvertaisesti osa yhteiskuntaamme, on kotoutumiseen panostaminen ollut sijoitus, joka vielä maksaa itsensä takaisin. Kotouttamisesta säästäminen saattaa jostain päättäjästä tuntua tässä taloustilanteessa oikealta ratkaisulta. Pitkällä tähtäimellä se voi kuitenkin olla kallein ratkaisu.
Kuva: Sasha Freemind / Unsplash
Kommentit
Lähetä kommentti