Pölyttäjien määrä ja monimuotoisuus on viime vuosikymmeninä vähentynyt niin Suomessa kuin maailmallakin. Sen lisäksi, että olen lukenut tästä uutisista, olen myös valitettavasti todistanut asiaa omin silmin puutarhassani. Missä ovat kaikki pörriäiset?
Pölyttäjien, kuten mehiläisten, perhosten ja kukkakärpästen, ahkerointi on yksi luonnon tärkeimmistä, mutta usein huomaamattomimmista ekosysteemipalveluista. Noin 90 % maailman kukkivista kasveista ja 75 % viljelykasveista on jollain tapaa riippuvaisia pölytyksestä. Ilman pölyttäjiä meiltä puuttuisivat monet hedelmät, marjat, vihannekset, mausteet ja jopa monet lääkkeiden ja kuitujen raaka-aineet. Pölyttäjien merkitys ulottuu siis suoraan ruokaturvaamme, terveyteemme ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitoon.
Elinympäristöjen katoaminen, yksipuolistuva maankäyttö, kemikalisoituminen, taudit, vieraslajit ja ilmastonmuutos ovat ajaneet monet pölyttäjälajit ahtaalle. Uhanalaisuus on lisääntynyt kaikissa pölyttäjäryhmissä. Pölyttäjien ahdinko on paitsi ekologinen kriisi, myös vakava uhka ihmiskunnalle.
Suomessa on herätty tilanteen vakavuuteen: kansallisen pölyttäjästrategian tavoitteena on pysäyttää pölyttäjien väheneminen vuoteen 2030 mennessä ja varmistaa, että pölyttäjäkannat kääntyvät jälleen kasvuun. Tämä edellyttää konkreettisia toimia kunnissa, sillä kunnilla on merkittävä rooli maankäytön ja viherrakentamisen suunnittelussa.
Pölyttäjäystävällinen kunta on saavutettavissa konkreettisilla päätöksillä ja arjen teoilla. PÖLYKOORDI-hankkeen tietokatsaus 1/2023 kokoaa yhteen runsaasti keinoja, joilla edistää pölyttäjien suojelua.
Kuntien strategisiin ohjelmiin kannattaa kirjata tavoitteita pölyttäjien suojelusta sekä konkreettisia toimenpiteitä tavoitteiden toteutumisen edistämiseksi. Kunnissa tulisi suosia olemassa olevan luonnon, kuten iäkkäiden puiden, pensaikoiden ja luonnonkasvien säilyttämistä.
Asukkaiden toiveilla on merkitystä, nimittäin mitä enemmän kunta saa palautetta pölyttäjäystävällisistä teoista, sitä todennäköisemmin niitä toteutetaan. Kiitokset ja ideat voi osoittaa esimerkiksi viherkunnossapidon yksikölle, kuntalaisaloitteella tai osallistavan budjetoinnin kautta.
Pölyttäjien pelastaminen ei loppuen lopuksi vaadi vallankumousta, mutta tietoa ja tahtoa se vaatii. Jokainen kunta voi valita, ripustautuuko se vanhoihin käytäntöihin, jotka voivat olla pölyttäjien kannalta hyvinkin huonoja vai siirtyykö se pölyttäjäystävällisen tulevaisuuden rakentajaksi.
Kuva: Josephine Amalie Paysen / Unsplash
Pölyttäjien, kuten mehiläisten, perhosten ja kukkakärpästen, ahkerointi on yksi luonnon tärkeimmistä, mutta usein huomaamattomimmista ekosysteemipalveluista. Noin 90 % maailman kukkivista kasveista ja 75 % viljelykasveista on jollain tapaa riippuvaisia pölytyksestä. Ilman pölyttäjiä meiltä puuttuisivat monet hedelmät, marjat, vihannekset, mausteet ja jopa monet lääkkeiden ja kuitujen raaka-aineet. Pölyttäjien merkitys ulottuu siis suoraan ruokaturvaamme, terveyteemme ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitoon.
Elinympäristöjen katoaminen, yksipuolistuva maankäyttö, kemikalisoituminen, taudit, vieraslajit ja ilmastonmuutos ovat ajaneet monet pölyttäjälajit ahtaalle. Uhanalaisuus on lisääntynyt kaikissa pölyttäjäryhmissä. Pölyttäjien ahdinko on paitsi ekologinen kriisi, myös vakava uhka ihmiskunnalle.
Suomessa on herätty tilanteen vakavuuteen: kansallisen pölyttäjästrategian tavoitteena on pysäyttää pölyttäjien väheneminen vuoteen 2030 mennessä ja varmistaa, että pölyttäjäkannat kääntyvät jälleen kasvuun. Tämä edellyttää konkreettisia toimia kunnissa, sillä kunnilla on merkittävä rooli maankäytön ja viherrakentamisen suunnittelussa.
Pölyttäjäystävällinen kunta on saavutettavissa konkreettisilla päätöksillä ja arjen teoilla. PÖLYKOORDI-hankkeen tietokatsaus 1/2023 kokoaa yhteen runsaasti keinoja, joilla edistää pölyttäjien suojelua.
1. Tiiviisti rakennetut kaupunkialueet
• Lisätään viherrakenteiden määriä: viherkatot, kukkaistutukset, puut ja pensaat
• Valitaan pölyttäjäystävällisiä kasvilajeja: monipuolinen lajisto suosien monivuotisia lajeja,
kotimaisia luonnonkasveja ja perinneperennoja
2. Julkiset ja yksityiset viheralueet, pihat ja puutarhat
• Säilytetään ja hoidetaan olemassa olevia niittylaikkuja
• Perustetaan uusia tekoniittyjä nurmikoiden tilalle
• Nurmikoille pidempi niittoväli, myöhäisempi niitto ja niittämättömät alueet
• Lisätään kaupunkiviljelmien alaa: viljelypalstat, yhteisö-, siirtola- ja kotipuutarhat
• Valitaan pölyttäjäystävällisiä kasvilajeja: monipuolinen lajisto suosien monivuotisia lajeja,
kotimaisia luonnonkasveja ja perinneperennoja
• Lisätään pölyttäjien lisääntymispaikkoja: paljaat kivennäismaalaikut, lahopuut, luonnonmukaiset ojat ja kosteikot, metsälaikut
• Vähennetään ulkovalaistusta
3. Liikenneväylien pientareet ja niiden reunametsät
• Pidempi niittoväli, myöhäisempi niitto ja niittämättömät alueet
• Rajataan toistuva tai aikainen niitto vain pientareen tienpuoleiselle luiskalle
• Lisätään pölyttäjien lisääntymispaikkoja: paljaat kivennäismaalaikut, lahopuu Hoitamattomat avoimet joutomaat (ruderaatit)
• Säilytetään ruderaatit ja mieluiten lisätään niiden määriä
• Ylläpidetään avoimuutta niittämällä ja tarvittaessa raivaamalla
Laaja-alaisesti käytettävät suojelukeinot
• Säilytetään ja luodaan pölyttäjien elinympäristöjä
• Lisätään kasvillisuuden lajistollista ja rakenteellista monimuotoisuutta
• Asennetaan hyönteishotelleja
• Vähennetään kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä sekä ympäristön saastumista erityisesti
pölyttäjien suosimien alueiden läheisyydessä
• Pidetään tarhamehiläisten pesätiheydet maltillisina etenkin luonnonvaraisten pölyttäjien
tärkeimpien elinympäristöjen läheisyydessä
• Lisätään kaupunkilaisten pölyttäjätietoisuutta, sekä motivoidaan heitä suojelutoimiin ja pölyttäjien seurantaan
Kuntien strategisiin ohjelmiin kannattaa kirjata tavoitteita pölyttäjien suojelusta sekä konkreettisia toimenpiteitä tavoitteiden toteutumisen edistämiseksi. Kunnissa tulisi suosia olemassa olevan luonnon, kuten iäkkäiden puiden, pensaikoiden ja luonnonkasvien säilyttämistä.
Asukkaiden toiveilla on merkitystä, nimittäin mitä enemmän kunta saa palautetta pölyttäjäystävällisistä teoista, sitä todennäköisemmin niitä toteutetaan. Kiitokset ja ideat voi osoittaa esimerkiksi viherkunnossapidon yksikölle, kuntalaisaloitteella tai osallistavan budjetoinnin kautta.
Pölyttäjien pelastaminen ei loppuen lopuksi vaadi vallankumousta, mutta tietoa ja tahtoa se vaatii. Jokainen kunta voi valita, ripustautuuko se vanhoihin käytäntöihin, jotka voivat olla pölyttäjien kannalta hyvinkin huonoja vai siirtyykö se pölyttäjäystävällisen tulevaisuuden rakentajaksi.
Omassa kotikunnassani Akaassa pilotoitiin tänä kesänä kaupunkiniittyjä osana luonnon monimuotoisuustyötä (Pirkanmaan LUMO-ohjelma, jossa Akaan kaupunki on mukana). Parin niityn takia ei vielä kannata olla rinta rottingilla, mutta olen tyytyväinen, että kotikunnassani ollaan päästy alkuun monimuotoisuuskysymyksissä. Akaata kutsutaan myös Suomen hunajapääkaupungiksi, sillä vuonna 2009 kaupunki aloitti suunnitelmallisen kaupunkimehiläistarhauksen. "Paikalliset tarhaajat ovat sijoittaneet alueelle tarhoja siten, että mehiläisten pölytysalueet kattavat kaikki kolme keskustataajamaa. Kaupunki on osoittanut tarhoille sopivat paikat ja sopinut niiden sijoittelusta maanomistajien kanssa", Akaan kaupungin verkkosivulla kerrotaan. Tarhamehiläiset voivat kuitenkin heikentää villipölyttäjien kantoja silloin, jos mehiläistiheys nousee paikallisesti korkeaksi. Syitä tähän ovat ravintokilpailu sekä tautien ja loisien leviäminen tarhamehiläisistä villipölyttäjiin. Mehiläistarhojen määrän kanssa on siis oltava tarkkana.
P.S. Akaan ilmastovahti kokoaa tietoa kaupungin tekemistä ilmastotoimenpiteistä. Akaan ilmastovahti -toimenpiteitä voi seurata täällä.
Kommentit
Lähetä kommentti