Päätin tänään hieman ruotia työelämäohjelmaa, jonka Vihreät julkaisi toukokuussa. Olen nimittäin itsekin paljon pohtinut, miltä näyttäisi työelämä, jossa kiireen ja jatkuvan riittämättömyyden tunteen sijaan keskiöön nousisivat hyvinvointi, yhteisöllisyys ja merkityksellisyys.
Työelämää (mm. etätöitä) pohdin usein tietotyöläisen näkövinkkelistä ja ymmärrän, että toiminnot, jotka ovat hyviä yhdellä alalla, eivät välttämättä toimi toisella alalla.
Kun Vihreiden työelämäohjelmaa lukee, huomaa nopeasti, että kyse ei ole vain yksittäisistä uudistuksista tai teknisistä muutoksista vaan taustalla on laajemmalle ulottuva näkökulmanvaihdos: kaikkia aloja ja kaikkia elämäntilanteita koskeva työelämän joustavuus, yhdenvertaisuus ja kestävyys on elinehto yhteiskunnassa, jossa ihmisten jaksamisella, osallisuudella ja osaamiseen on merkitystä. Toki moni päättäjä ja työnantaja sanoo, että näillä on tälläkin hetkellä merkitystä, mutta silti karut luvut paljastavat, että emme yhteiskuntana selvästikään panosta riittävästä siihen, että työelämä olisi hyvää ja tasapainoista. Esimerkiksi Kelan mukaan mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen menetetyt kustannukset ovat viime vuosien aikana olleet hieman yli miljardi euroa vuodessa.
Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä töitä tuntimääräisesti vähemmän, ja on heitä, jotka haluaisivat kokeilla yrittäjyyttä, vaihtaa alaa, opiskella tai yhdistää palkkatyötä luovaan tekemiseen, vapaaehtoisuuteen tai läheisten hoivaan. Vihreiden työelämäohjelman toimenpiteet kuten perustulo, joustavampi sosiaaliturva ja sujuvat siirtymät yrittäjyyden ja palkkatyön välillä pohjautuvat juurikin tähän havaintoon. Ohjelma pyrkii siihen, että kenenkään ei tarvitsisi valita hyvinvoinnin ja toimeentulon välillä, ja että työelämä joustaisi kulloisenkin elämäntilanteen mukaan.
Kun Vihreiden työelämäohjelmaa lukee, huomaa nopeasti, että kyse ei ole vain yksittäisistä uudistuksista tai teknisistä muutoksista vaan taustalla on laajemmalle ulottuva näkökulmanvaihdos: kaikkia aloja ja kaikkia elämäntilanteita koskeva työelämän joustavuus, yhdenvertaisuus ja kestävyys on elinehto yhteiskunnassa, jossa ihmisten jaksamisella, osallisuudella ja osaamiseen on merkitystä. Toki moni päättäjä ja työnantaja sanoo, että näillä on tälläkin hetkellä merkitystä, mutta silti karut luvut paljastavat, että emme yhteiskuntana selvästikään panosta riittävästä siihen, että työelämä olisi hyvää ja tasapainoista. Esimerkiksi Kelan mukaan mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen menetetyt kustannukset ovat viime vuosien aikana olleet hieman yli miljardi euroa vuodessa.
Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä töitä tuntimääräisesti vähemmän, ja on heitä, jotka haluaisivat kokeilla yrittäjyyttä, vaihtaa alaa, opiskella tai yhdistää palkkatyötä luovaan tekemiseen, vapaaehtoisuuteen tai läheisten hoivaan. Vihreiden työelämäohjelman toimenpiteet kuten perustulo, joustavampi sosiaaliturva ja sujuvat siirtymät yrittäjyyden ja palkkatyön välillä pohjautuvat juurikin tähän havaintoon. Ohjelma pyrkii siihen, että kenenkään ei tarvitsisi valita hyvinvoinnin ja toimeentulon välillä, ja että työelämä joustaisi kulloisenkin elämäntilanteen mukaan.
Lyhyempi työviikko jakaa mielipiteitä. Moni haaveilee siitä, mutta miettii voiko se koskaan toteutua. Olen myös nähnyt kommentteja, joissa päin vastoin vaaditaan Suomeen kuusipäiväistä työviikkoa. Kuitenkin monet yritykset ovat jo kokeilleet lyhennettyä työaikaa (osa on tarjonnut mahdollisuuden lyhyempään työaikaan palkan vastaavasti pienentyessä, osa palkkaa pienentämättä), ja tulokset ovat usein yllättävän positiivisia: parempaa tuottavuutta, vähemmän poissaoloja ja tyytyväisempiä työntekijöitä. Olen näistä kirjoitellut aiemminkin. Vihreiden ohjelman ajatus ei ole pakottaa ketään esimerkiksi nelipäiväiseen työviikkoon, vaan mahdollistaa se niille, joille se sopii, ilman byrokratiaa ja pelkoa siitä, ettei voisi palata takaisin pidempään työaikaan.
Nykyjärjestelmässä suunnanmuutos voi olla hankala. Hyppy yrittäjyyteen voi tuntua pelottavalta, osa-aikaisuus epäselvältä ja on todella absurdia jos työtöntä rangaistaan uuden oppimisesta tai palkattoman vapaaehtoistyön tekemisestä. Ajatus automatisoiduista vero- ja sosiaalimaksukäytännöistä tai siitä, että opiskelemaan voisi työttömänäkin hakeutua omalla ilmoituksella, ei ole futuristinen vaan tarpeellista järjestelmän huoltoa.
Työelämäohjelmassa monimuotoisuus näkyy niin vammaisten henkilöiden palkkatasa-arvoon ja työnteon esteiden purkamiseen liittyvissä tavoitteissa kuin maahanmuuttajien osaamisen tunnistamiseen liittyvissä tavoitteissa, lähtökohdista riippumatta. Monimuotoisuuden tulee olla suomalaisen työelämän ytimessä vuoteen 2035 mennessä. Esteettömät työpaikat, selkeät häirinnänvastaiset toimintamallit ja esimerkiksi oikeus uudelleenkouluttautua eivät ole ”pehmeitä arvoja”, vaan kilpailukykyä ja hyvinvointia, ja toivottavasti jo lähitulevaisuudessa itsestäänselvyyksiä.
Sitä ei ehkä tule ajatelleeksi, mutta myös työelämä voi olla osa ekologista muutosta. Esimerkiksi etätyön mahdollistaminen (myös ulkomailta käsin) voi pienentää hiilijalanjälkeä merkittävästi. Työnantajien velvoittaminen ympäristöystävällisiin käytäntöihin alleviivaa sitä, että kestävyys ei ole vain yksilön valintoja, se on myös rakenteita.
Kouluttautuminen työn ohessa tai työttömänä voi olla vaikeaa, hidasta ja täynnä ehtoja. Kuitenkin alanvaihdokset sekä teknologian ja osaamisvaatimusten muutokset ovat arkipäivää. Ohjelmassa esitetty ajatus jatkuvasta oppimisesta ilman rangaistuksia on siis hyvinkin olennainen. Muunto- ja päivityskoulutukset, avoin ammatillinen koulutus ja uraohjaus kaikissa uravaiheissa ovat tärkeässä roolissa työelämässä 2030-luvulla.
Vihreiden työelämäohjelma sisältää hengästyttävän määrän konkreettisia toimenpiteitä, jotka tulisi toteuttaa. Tämä kuvastaa sitä, miten monella tavalla työelämä on tällä hetkellä rikki. Me vanhenemme, uuvumme, opimme, muutamme, vaihdamme alaa, sairastumme, lisäännymme, hoivaamme, innostumme ja kasvamme. Työelämän tulee tukea arkeamme ja sen muutoksia. Työelämän muuttaminen hyvinvointiamme paremmin tukevaksi tulee vaatimaan paljon poliittisia keskusteluja, erilaisia kokeiluja, kulttuurin muutosta, mutta ennen kaikkea rohkeutta ajatella työelämää toisella tavalla.
Vihreiden työelämäohjelma: https://www.vihreat.fi/ohjelmat/vihrea-tyoelamaohjelma/
Kuva: Christin Hume / Unsplash
Nykyjärjestelmässä suunnanmuutos voi olla hankala. Hyppy yrittäjyyteen voi tuntua pelottavalta, osa-aikaisuus epäselvältä ja on todella absurdia jos työtöntä rangaistaan uuden oppimisesta tai palkattoman vapaaehtoistyön tekemisestä. Ajatus automatisoiduista vero- ja sosiaalimaksukäytännöistä tai siitä, että opiskelemaan voisi työttömänäkin hakeutua omalla ilmoituksella, ei ole futuristinen vaan tarpeellista järjestelmän huoltoa.
Työelämäohjelmassa monimuotoisuus näkyy niin vammaisten henkilöiden palkkatasa-arvoon ja työnteon esteiden purkamiseen liittyvissä tavoitteissa kuin maahanmuuttajien osaamisen tunnistamiseen liittyvissä tavoitteissa, lähtökohdista riippumatta. Monimuotoisuuden tulee olla suomalaisen työelämän ytimessä vuoteen 2035 mennessä. Esteettömät työpaikat, selkeät häirinnänvastaiset toimintamallit ja esimerkiksi oikeus uudelleenkouluttautua eivät ole ”pehmeitä arvoja”, vaan kilpailukykyä ja hyvinvointia, ja toivottavasti jo lähitulevaisuudessa itsestäänselvyyksiä.
Sitä ei ehkä tule ajatelleeksi, mutta myös työelämä voi olla osa ekologista muutosta. Esimerkiksi etätyön mahdollistaminen (myös ulkomailta käsin) voi pienentää hiilijalanjälkeä merkittävästi. Työnantajien velvoittaminen ympäristöystävällisiin käytäntöihin alleviivaa sitä, että kestävyys ei ole vain yksilön valintoja, se on myös rakenteita.
Kouluttautuminen työn ohessa tai työttömänä voi olla vaikeaa, hidasta ja täynnä ehtoja. Kuitenkin alanvaihdokset sekä teknologian ja osaamisvaatimusten muutokset ovat arkipäivää. Ohjelmassa esitetty ajatus jatkuvasta oppimisesta ilman rangaistuksia on siis hyvinkin olennainen. Muunto- ja päivityskoulutukset, avoin ammatillinen koulutus ja uraohjaus kaikissa uravaiheissa ovat tärkeässä roolissa työelämässä 2030-luvulla.
Vihreiden työelämäohjelma sisältää hengästyttävän määrän konkreettisia toimenpiteitä, jotka tulisi toteuttaa. Tämä kuvastaa sitä, miten monella tavalla työelämä on tällä hetkellä rikki. Me vanhenemme, uuvumme, opimme, muutamme, vaihdamme alaa, sairastumme, lisäännymme, hoivaamme, innostumme ja kasvamme. Työelämän tulee tukea arkeamme ja sen muutoksia. Työelämän muuttaminen hyvinvointiamme paremmin tukevaksi tulee vaatimaan paljon poliittisia keskusteluja, erilaisia kokeiluja, kulttuurin muutosta, mutta ennen kaikkea rohkeutta ajatella työelämää toisella tavalla.
Vihreiden työelämäohjelma: https://www.vihreat.fi/ohjelmat/vihrea-tyoelamaohjelma/
Kuva: Christin Hume / Unsplash
Kommentit
Lähetä kommentti