Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen työsopimuslain muuttamisesta. Olen tänään kahlannut läpi esitystä, jonka keskeinen sisältö on, että työnantaja voisi jatkossa solmia enintään vuoden mittaisen määräaikaisen työsopimuksen ilman laissa edellytettyä perusteltua syytä. Tämä olisi mahdollista tilanteissa, joissa kyseessä on työnantajan ja työntekijän ensimmäinen työsopimus tai jos työntekijän edellisen työsuhteen päättymisestä on kulunut vähintään kaksi vuotta.
Lisäksi esitetään, että tällainen ilman perustetta tehty määräaikainen työsopimus voitaisiin irtisanoa molemmin puolin ilman erityistä syytä, kun työsuhde on kestänyt kuusi kuukautta. Samassa kokonaisuudessa työnantajan takaisinottovelvollisuutta rajattaisiin koskemaan vain niitä työnantajia, joilla on säännöllisesti vähintään 50 työntekijää.
Tavoitteena on työmarkkinoiden joustavoittaminen ja työllisyyden parantaminen.
Lakiesitys on herättänyt laajaa kritiikkiä, eikä syyttä. Samaisessa paperissa todetaan, että ilman perusteltua syytä solmittavat määräaikaiset työsopimukset lisäävät työntekijöiden epävarmuutta työsuhteen jatkosta. Moni määräaikaisista työntekijöistä kaipaa vakinaisen työsuhteen tuomaa turvaa, ja taloudellinen epävarmuus voi vaikeuttaa elämän suunnittelua, kuten asunnon hankintaa tai perheen perustamista.
Määräaikaisissa työsuhteissa olleiden työurat ovat keskimäärin lyhyempiä ja katkonaisempia kuin niillä, jotka ovat olleet vakituisessa työsuhteessa. Jos työnantajien käytännöksi muodostuu palkata työntekijöitä ensin määräaikaisesti vakituisen työsuhteen sijaan, vakaan aseman saavuttaminen työmarkkinoilla voi viivästyä entisestään.
Yllä oleva ei siis ole vain minun päättelyäni vaan näistä kerrotaan selvästi lakiesityksen tekstissä ja/tai vaikutusarvioissa. Lakimuutoksen vaikutukset niin kansantalouteen kuin työllisyyteen ovat epäselviä. Tutkimustieto ei selvästi tue oletusta, että muutos lisäisi merkittävästi työpaikkoja tai vähentäisi työttömyyttä. Sen sijaan on mahdollista, että määräaikaisista työsuhteista tulee joillakin työpaikoilla rutiini, erityisesti sellaisissa tehtävissä, joissa työn luonne ei sitä edellytä.
Riskinä on, että ilman perustetta tehdyt määräaikaisuudet kasaantuvat nuorille, maahanmuuttajataustaisille ja muille heikommassa työmarkkina-asemassa oleville. Heidän neuvotteluasemansa on jo lähtökohtaisesti heikompi, ja epävarma työsuhde myös vähentää mahdollisuuksia puuttua työpaikan epäkohtiin.
Lakiesitykseen myös sisältyvät lomautusilmoitusaikojen muutokset voivat aiheuttaa palkansaajille merkittäviä tulonmenetyksiä. Yksittäisen työntekijän kohdalla menetys voi olla satoja euroja, ja vaikutukset ovat suurimmat niille, jotka eivät kuulu ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin tai saa muita sosiaalietuuksia.
Erityisen ongelmallisena pidetään sitä, että muutos koskisi myös julkista sektoria. Kunnissa, hyvinvointialueilla ja kaupungeissa määräaikaisia työsuhteita on jo nyt paljon. Pysyviä työvoimatarpeita katetaan määräaikaisuuksilla, ja esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla sekä varhaiskasvatuksessa työsopimuksia ketjutetaan vuosien ajan. Juristi Päivi Vaininen on kirjoittanut aiheesta TEHY:n blogissa.
Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä naisilla, erityisesti julkisella sektorilla. Esityksen todelliset vaikutukset eivät siis ole sukupuolineutraaleja, kun työmarkkinat eivät lähtötilanteessa ole tasa-arvoiset. Esimerkiksi kahden vuoden sääntö voi kohdistua erityisesti perhevapailla tai kotihoidontuella olleisiin, useimmiten naisiin, jotka työelämään palatessaan voivat joutua uudelleen määräaikaiseen ja epävarmaan asemaan, mikä heikentää urakehitystä, neuvotteluasemaa ja lisää peräkkäisten määräaikaisuuksien riskiä. Lakimuutoksella voi olla lasten saamista myöhentävä vaikutus ja siten vaikutusta syntyvyyteen.
Suomessa yleisin raskaussyrjinnän muoto on määräaikaisen työsuhteen jatkamatta jättäminen. Kun työnantajan ei tarvitse esittää perustetta työsuhteen päättämiselle tai jatkamatta jättämiselle, syrjinnän todentaminen vaikeutuu entisestään. Ei liene ihme, että työntekijäjärjestöt vastustavat lakimuutosta, jonka mm. katsotaan lisäävän raskaus- ja perhevapaasyrjinnän riskiä ja olevan ristiriidassa myös kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Esityksen ei myöskään koeta sisältävän riittäviä keinoja estää määräaikaisten työsopimusten ketjuttamista tai ehkäistä syrjintää. Järjestöjen mukaan uudistuksen ei tulisi koskea julkista sektoria. Työntekijän oikeutta irtisanoutua määräaikaisesta sopimuksesta pidetään perusteltuna, mutta työnantajan irtisanomisoikeutta ilman perustetta vastustetaan.
Kokonaisuutena lakimuutos tuntuu siis lähinnä lisäävän työnantajan valtaa ja heikentävän työntekijän tosiasiallista mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan. Epävarmassa asemassa oleva työntekijä uskaltaa harvemmin puuttua epäkohtiin, peläten työsuhteen päättymistä tai jatkamatta jättämistä.
Lakimuutos ei toki yksinään romuta tasa-arvoa tai työelämän rakenteita, mutta se vie kehitystä väärään suuntaan. Sen hyödyt työllisyydelle ovat epävarmat, mutta haitat työntekijöille, erityisesti naisille, nuorille ja haavoittuvassa asemassa oleville, ovat konkreettisia. Muutos uhkaa lisätä epävarmuutta, syventää työmarkkinoiden kahtiajakoa ja heikentää sukupuolten välistä tasa-arvoa työelämässä.
Kuva: Hush Naidoo Jade Photography / Unsplash
Lisäksi esitetään, että tällainen ilman perustetta tehty määräaikainen työsopimus voitaisiin irtisanoa molemmin puolin ilman erityistä syytä, kun työsuhde on kestänyt kuusi kuukautta. Samassa kokonaisuudessa työnantajan takaisinottovelvollisuutta rajattaisiin koskemaan vain niitä työnantajia, joilla on säännöllisesti vähintään 50 työntekijää.
Tavoitteena on työmarkkinoiden joustavoittaminen ja työllisyyden parantaminen.
Lakiesitys on herättänyt laajaa kritiikkiä, eikä syyttä. Samaisessa paperissa todetaan, että ilman perusteltua syytä solmittavat määräaikaiset työsopimukset lisäävät työntekijöiden epävarmuutta työsuhteen jatkosta. Moni määräaikaisista työntekijöistä kaipaa vakinaisen työsuhteen tuomaa turvaa, ja taloudellinen epävarmuus voi vaikeuttaa elämän suunnittelua, kuten asunnon hankintaa tai perheen perustamista.
Määräaikaisissa työsuhteissa olleiden työurat ovat keskimäärin lyhyempiä ja katkonaisempia kuin niillä, jotka ovat olleet vakituisessa työsuhteessa. Jos työnantajien käytännöksi muodostuu palkata työntekijöitä ensin määräaikaisesti vakituisen työsuhteen sijaan, vakaan aseman saavuttaminen työmarkkinoilla voi viivästyä entisestään.
Yllä oleva ei siis ole vain minun päättelyäni vaan näistä kerrotaan selvästi lakiesityksen tekstissä ja/tai vaikutusarvioissa. Lakimuutoksen vaikutukset niin kansantalouteen kuin työllisyyteen ovat epäselviä. Tutkimustieto ei selvästi tue oletusta, että muutos lisäisi merkittävästi työpaikkoja tai vähentäisi työttömyyttä. Sen sijaan on mahdollista, että määräaikaisista työsuhteista tulee joillakin työpaikoilla rutiini, erityisesti sellaisissa tehtävissä, joissa työn luonne ei sitä edellytä.
Riskinä on, että ilman perustetta tehdyt määräaikaisuudet kasaantuvat nuorille, maahanmuuttajataustaisille ja muille heikommassa työmarkkina-asemassa oleville. Heidän neuvotteluasemansa on jo lähtökohtaisesti heikompi, ja epävarma työsuhde myös vähentää mahdollisuuksia puuttua työpaikan epäkohtiin.
Lakiesitykseen myös sisältyvät lomautusilmoitusaikojen muutokset voivat aiheuttaa palkansaajille merkittäviä tulonmenetyksiä. Yksittäisen työntekijän kohdalla menetys voi olla satoja euroja, ja vaikutukset ovat suurimmat niille, jotka eivät kuulu ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin tai saa muita sosiaalietuuksia.
Erityisen ongelmallisena pidetään sitä, että muutos koskisi myös julkista sektoria. Kunnissa, hyvinvointialueilla ja kaupungeissa määräaikaisia työsuhteita on jo nyt paljon. Pysyviä työvoimatarpeita katetaan määräaikaisuuksilla, ja esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla sekä varhaiskasvatuksessa työsopimuksia ketjutetaan vuosien ajan. Juristi Päivi Vaininen on kirjoittanut aiheesta TEHY:n blogissa.
Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä naisilla, erityisesti julkisella sektorilla. Esityksen todelliset vaikutukset eivät siis ole sukupuolineutraaleja, kun työmarkkinat eivät lähtötilanteessa ole tasa-arvoiset. Esimerkiksi kahden vuoden sääntö voi kohdistua erityisesti perhevapailla tai kotihoidontuella olleisiin, useimmiten naisiin, jotka työelämään palatessaan voivat joutua uudelleen määräaikaiseen ja epävarmaan asemaan, mikä heikentää urakehitystä, neuvotteluasemaa ja lisää peräkkäisten määräaikaisuuksien riskiä. Lakimuutoksella voi olla lasten saamista myöhentävä vaikutus ja siten vaikutusta syntyvyyteen.
Suomessa yleisin raskaussyrjinnän muoto on määräaikaisen työsuhteen jatkamatta jättäminen. Kun työnantajan ei tarvitse esittää perustetta työsuhteen päättämiselle tai jatkamatta jättämiselle, syrjinnän todentaminen vaikeutuu entisestään. Ei liene ihme, että työntekijäjärjestöt vastustavat lakimuutosta, jonka mm. katsotaan lisäävän raskaus- ja perhevapaasyrjinnän riskiä ja olevan ristiriidassa myös kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Esityksen ei myöskään koeta sisältävän riittäviä keinoja estää määräaikaisten työsopimusten ketjuttamista tai ehkäistä syrjintää. Järjestöjen mukaan uudistuksen ei tulisi koskea julkista sektoria. Työntekijän oikeutta irtisanoutua määräaikaisesta sopimuksesta pidetään perusteltuna, mutta työnantajan irtisanomisoikeutta ilman perustetta vastustetaan.
Kokonaisuutena lakimuutos tuntuu siis lähinnä lisäävän työnantajan valtaa ja heikentävän työntekijän tosiasiallista mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan. Epävarmassa asemassa oleva työntekijä uskaltaa harvemmin puuttua epäkohtiin, peläten työsuhteen päättymistä tai jatkamatta jättämistä.
Lakimuutos ei toki yksinään romuta tasa-arvoa tai työelämän rakenteita, mutta se vie kehitystä väärään suuntaan. Sen hyödyt työllisyydelle ovat epävarmat, mutta haitat työntekijöille, erityisesti naisille, nuorille ja haavoittuvassa asemassa oleville, ovat konkreettisia. Muutos uhkaa lisätä epävarmuutta, syventää työmarkkinoiden kahtiajakoa ja heikentää sukupuolten välistä tasa-arvoa työelämässä.
Hallituksen esitys löytyy kokonaisuudessaan eduskunnan verkkosivulta.
Kuva: Hush Naidoo Jade Photography / Unsplash
Kommentit
Lähetä kommentti