Eduskunnassa käytiin tänään (14.4.2026) lähetekeskustelu Ruokapoliittisesta selonteosta, joka pohjautuu valtioneuvoston vuonna 2025 julkaisemaan Kansalliseen ruokastrategiaan 2040 "Onnellisen ruuan maa”. Tavoitteena on tehdä Suomesta kestävän ruoantuotannon ja ruokateknologian edelläkävijä vuoteen 2040 mennessä eli "maa, jossa ruoka tekee hyvää ihmisille, eläimille ja ympäristölle".
Tämähän kuulostaa ihan hyvältä: "Vuoteen 2040 mennessä Suomi on kestävän ruuantuotannon ja ruokateknologioiden edelläkävijä. Ruokajärjestelmämme pysäyttää maatalousympäristön luontokadon ja tarjoaa ratkaisuja sekä kotimaiseen että globaaliin ruokaturvaan. Suomalainen ruokakulttuuri tunnetaan puhtaista raaka-aineista, kestävyydestä, ainutlaatuisista mauista ja modernista otteestaan."
Strategiassa ja selonteossa korostuvat kestävyyden, läpinäkyvyyden ja kuluttajien tietoisten valintojen merkitys. Samalla kuitenkin kestävyyspuhe yhdistetään tavoitteeseen lisätä volyymipohjaista tuotantoa ja kasvattaa elintarvikevientiä. Eli lähinnä eläintuotantoa ja eläinperäisten tuotteiden vientiä? Tämä herättää kysymyksen siitä, millä ehdoilla vientiä oikeasti tavoitellaan, mikäli eläinten hyvinvoinnin parantaminen koetaan jo nyt liian isona kustannuksena, tai jopa mahdottomana. Ainakaan minä en strategian ja selonteon pohjalta ymmärtänyt, miten Onnellisen ruuan maa tekee hyvää eläimille (jotka käytännössä kasvatetaan tapettavaksi ja syötäväksi).
“Kalatalous on yksi ruokasektorin toimialoista, jossa on merkittävää kasvu- ja vientipotentiaalia. Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoitteena on moninkertaistaa kalatuotteiden vienti vuoteen 2035 mennessä sekä kasvattaa kotimaisen kalan kulutusta ravitsemussuositusten mukaiselle tasolle. Tämä edellyttää sekä pyydetyn että kasvatetun kalan tuotannon lisäämistä, uusien tuotantoteknologioiden käyttöönottoa ja investointeja koko ketjuun.” Olen jälleen epäileväinen. Kuinka käy kalojen hyvinvoinnin, kun ongelmia on runsaasti tälläkin hetkellä?
Kuluttajien roolia painotetaan näissä papereissa vahvasti ja "kuluttajien mahdollisuuksia saada tuotekohtaista tietoa eläinten hyvinvoinnista parannetaan". Kiinnostaa kyllä kovasti, miten tämä tullaan käytännössä toteuttamaan.
Tämähän kuulostaa ihan hyvältä: "Vuoteen 2040 mennessä Suomi on kestävän ruuantuotannon ja ruokateknologioiden edelläkävijä. Ruokajärjestelmämme pysäyttää maatalousympäristön luontokadon ja tarjoaa ratkaisuja sekä kotimaiseen että globaaliin ruokaturvaan. Suomalainen ruokakulttuuri tunnetaan puhtaista raaka-aineista, kestävyydestä, ainutlaatuisista mauista ja modernista otteestaan."
Strategiassa ja selonteossa korostuvat kestävyyden, läpinäkyvyyden ja kuluttajien tietoisten valintojen merkitys. Samalla kuitenkin kestävyyspuhe yhdistetään tavoitteeseen lisätä volyymipohjaista tuotantoa ja kasvattaa elintarvikevientiä. Eli lähinnä eläintuotantoa ja eläinperäisten tuotteiden vientiä? Tämä herättää kysymyksen siitä, millä ehdoilla vientiä oikeasti tavoitellaan, mikäli eläinten hyvinvoinnin parantaminen koetaan jo nyt liian isona kustannuksena, tai jopa mahdottomana. Ainakaan minä en strategian ja selonteon pohjalta ymmärtänyt, miten Onnellisen ruuan maa tekee hyvää eläimille (jotka käytännössä kasvatetaan tapettavaksi ja syötäväksi).
“Kalatalous on yksi ruokasektorin toimialoista, jossa on merkittävää kasvu- ja vientipotentiaalia. Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoitteena on moninkertaistaa kalatuotteiden vienti vuoteen 2035 mennessä sekä kasvattaa kotimaisen kalan kulutusta ravitsemussuositusten mukaiselle tasolle. Tämä edellyttää sekä pyydetyn että kasvatetun kalan tuotannon lisäämistä, uusien tuotantoteknologioiden käyttöönottoa ja investointeja koko ketjuun.” Olen jälleen epäileväinen. Kuinka käy kalojen hyvinvoinnin, kun ongelmia on runsaasti tälläkin hetkellä?
Kuluttajien roolia painotetaan näissä papereissa vahvasti ja "kuluttajien mahdollisuuksia saada tuotekohtaista tietoa eläinten hyvinvoinnista parannetaan". Kiinnostaa kyllä kovasti, miten tämä tullaan käytännössä toteuttamaan.
Papereissa todetaan, että kestävän ruoan tulisi olla ravitsevaa, herkullista, kohtuuhintaista ja helposti saatavilla. Paikallisuus, satokausiajattelu ja ruokahävikin vähentäminen nähdään tärkeinä arjen valintoina.
"Terveellisen ruuan saatavuus on Suomessa hyvä, mutta kulutustottumukset eivät vastaa ravitsemussuosituksia. Hintataso voi vaikeuttaa terveellisten tuotteiden, kuten kasvisten, hedelmien ostamista erityisesti pienituloisille kotitalouksille. Vaikka kasvipohjaisten tuotteiden ja terveellisten vaihtoehtojen tarjonta on laajentunut, kuluttajien valinnat muuttuvat hitaasti. Yksilön vastuu omasta terveydestä on keskeinen, mutta valintoihin vaikuttavat elinympäristön tarjoamat mahdollisuudet. Terveellisten ruokavalintojen tekemisen pitäisi olla helppoa kaikille kuluttajaryhmille, sosioekonomisesta taustasta tai iästä huolimatta.”
Samalla myös tunnustetaan, että nykyiset kulutustottumukset kuormittavat ilmastoa ja luontoa, niin Suomessa kuin Suomen rajojen ulkopuolella.
“Suomen ruokajärjestelmä aiheuttaa merkittävän osan maamme kasvihuonekaasupäästöistä. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen osuus kokonaispäästöistä on noin 25 prosenttia, joista suurin osa syntyy alkutuotannossa. Suomalaisten ruokavalinnat vaikuttavat ilmastoon myös rajojen ulkopuolella: tuontielintarvikkeiden tuotanto, jalostus ja kuljetus voivat kasvattaa kokonaisilmastovaikutuksia merkittävästi. Ruoka muodostaa keskimäärin noin viidenneksen kuluttajan ilmastovaikutuksesta. Maatalouden päästöt koostuvat pääasiassa hiilidioksidista, metaanista ja dityppioksidista, joita syntyy maaperästä, märehtijöiden ruuansulatuksesta, lannankäsittelystä, lannoituksesta ja kalkituksesta. Yksittäisesti merkittävin päästölähde ovat turvepellot, jotka aiheuttavat noin 50–60 prosenttia maatalouden päästöistä, vaikka niiden osuus peltopinta‑alasta on noin 10 prosenttia. Maatalous on suuri ravinnekuormittaja, ja sen osuus fosforikuormituksesta voi nousta tietyillä valuma‑alueilla jopa 80 prosenttiin."
Eläinten hyvinvointi on kirjattu yhdeksi strategisista tavoitteista. Tavoitteena on lisätä tuotantoeläinten hyvinvointia ja huomioida lajityypilliset tarpeet paremmin. "Päätöksenteossa huomioidaan eläinten lajityypilliset käyttäytymistarpeet, kuten mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen, liikkumiseen, ulkoiluun ja riittäviin tiloihin. -- Ruoka-alan toimijoiden osaamista ja vastuuta eläinten hyvinvoinnista vahvistetaan, ja eläinten hyvinvointia tukevia käytäntöjä kehitetään tutkittuun tietoon perustuen."
Eläinten hyvinvointi on kirjattu yhdeksi strategisista tavoitteista. Tavoitteena on lisätä tuotantoeläinten hyvinvointia ja huomioida lajityypilliset tarpeet paremmin. "Päätöksenteossa huomioidaan eläinten lajityypilliset käyttäytymistarpeet, kuten mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen, liikkumiseen, ulkoiluun ja riittäviin tiloihin. -- Ruoka-alan toimijoiden osaamista ja vastuuta eläinten hyvinvoinnista vahvistetaan, ja eläinten hyvinvointia tukevia käytäntöjä kehitetään tutkittuun tietoon perustuen."
Strategiassa nykytilaa kuvataan kuitenkin varsin myönteisesti (voisi jopa sanoa, että kaunistellen): "Suomalaisten tuotantoeläinten terveys on kansainvälisesti hyvällä tasolla, ja eläintautitilanne on yleisesti ottaen erinomainen. Viime vuosina tuotantoeläinten hyvinvointi on kehittynyt monilla osa-alueilla, mutta eläinten lajityypillinen käyttäytyminen ja terveydenhuollon parhaiden käytäntöjen toteutuminen vaativat jatkuvaa huomioimista, parantamista ja seurantaa.”
Ruokapoliittisessa selonteossa eläinten tilannetta avataan näin: "Viime vuosina eläinten lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistamiseen on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota, kivunlievityksen käyttö on yleistynyt ja pito-olosuhteet parantuneet. Uusi eläinsuojelulaki astui voimaan vuonna 2024 ja sen vaikutukset tulevat näkyviin vaiheittain. Valvontajärjestelmän perusteella suurin osa tuotantoeläintiloista täyttää lainsäädännön vähimmäisvaatimukset. Ruokaviraston mukaan otantaan perustuvissa tarkastuksissa hyvinvointivaatimukset täyttävien pitopaikkojen osuus on pysynyt korkeana, ja valvontaa kohdennetaan riskiperusteisesti sellaisiin tuotantosuuntiin ja tiloihin, joissa puutteita on havaittu enemmän. Ruokaviraston vuoden 2024 valvontaraportoinnissa todetaan, että noin 85 prosentin taso täyttyy, vaikka alueellista vaihtelua esiintyy ja yksittäisillä tiloilla puutteet voivat olla merkittäviä.”
Eläinten oloja ja hyvinvointia ei paranna se, että eläintuotantoon suhtaudutaan hymistellen ja täysin kritiikittä. Kuinka mitään kehitystä voi tapahtua jos eläinten kokemaa kipua, kärsimystä, stressiä ei tunnisteta tai tunnusteta?
Strategiassa kerrotaan, että “maatalouden tukijärjestelmä on uudistettava paremmin tukemaan huoltovarmuutta, muutoskestävyyttä ja tulevaisuuden ratkaisuja. Tulosperusteiset tukimallit, jotka esimerkiksi tukevat resurssitehokkuutta, ilmastovaikutusten vähentämistä ja toiminnan monipuolistamista, ohjaavat kehitystä vaikuttavaan suuntaan.” Eläinten hyvinvointia edistävien ratkaisujen tukeminen on unohtunut jonnekin...
Yksi keskeinen puute niin strategiassa kuin selonteossa on epäselvyys siitä, mitä “kestävällä ruoantuotannolla” käytännössä lopulta tarkoitetaan. Millä tavalla konkreettisesti luonnon kantokyky paranee strategian myötä? Tai miten mahdollisuus terveelliseen ruokaan lisääntyy?
Kasvipohjaisen ruokavalion rooli jää harmillisesti hyvin vähäiselle huomiolle, vaikka tutkimus ja ilmastotavoitteet puoltavat kasviperäisen ruoan osuuden kasvattamista. Selonteossa todetaan lähinnä, että kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä tulisi lisätä. Konkreettiset toimet ja määrät jäävät avoimiksi. Eikä varsinkaan todeta, että samaan aikaan eläinperäisten tuotteiden määrää tulisi vähentää (mieluusti radikaalisti).
Kalatalouden ja viennin kasvua pidetään suurena mahdollisuutena, mutta eläinten, erityisesti kalojen, hyvinvointi jää käsittelemättä. Miltä muulta tämä vaikuttaa kuin siltä, että tuotannon kasvutavoitteet menevät eläintenhyvinvointiin liittyvien kysymysten edelle.
Eduskunnan lähetekeskustelussa Vihreiden kansanedustaja Tiina Elo painotti puheenvuoroissaan, että ilmastokriisin ja luontokadon ratkaiseminen edellyttää siirtymistä kohti kasvipohjaisempaa ruokajärjestelmää. Samalla hän korosti, että kasviproteiinit ja ruokainnovaatiot tarjoavat merkittävää taloudellista potentiaalia ja voivat vahvistaa myös huoltovarmuutta.
“Sitran tilaaman selvityksen mukaan suomalaisilla pelloilla voitaisiin tuottaa vuodessa jopa 228 miljoonaa kiloa kasviproteiinia, ja siitä riittäisi myös vientiin. Tuotannon kasvu edellyttää viljelyn taloudellista kannattavuutta ja viljelyvarmuuden parantamista, siihen tulisi satsata", Elo totesi. Hän myös nosti keskusteluun broilerit, mistä iso kiitos: “Ruokaviennistä on paljon puhuttu, mutta sitä ei pidä perustaa tehotuotetun broilerin ja sianlihan vientiin, kuten nyt tehdään. Broilerit on jalostettu kasvamaan niin nopeasti ja niin isoiksi, että ne kärsivät kivusta käytännössä koko valveillaoloaikansa, ja porsaiden kastraatiokiellon poistamista hallitus perustelee nimenomaan viennin vaarantumisella. Kärsimystä ei ole kestävää perustella sillä, että muualla asiat ovat vielä huonommin. “
Strategia ja selonteko mainitsevat siis tärkeitä tavoitteita, kuten maatalouden päästöjen vähentämisen ja ruokajärjestelmän sopeutumisen ilmastonmuutokseen. Kuitenkin kokonaisuus jää monin paikoin ristiriitaiseksi ja osin epämääräiseksi. Tavoite pitäisi selkeästi olla kasviperäisen ruoan osuuden kasvattaminen ja eläinperäisen ruoan pieneneminen, ja tämän olisi pitänyt olla selkeästi mainittuna selonteossa. Maanviljelyä se kasviproteiinin viljelykin on! Huoltovarmuuden kannalta monipuolinen kasvinviljely olisi avainasemassa. Selonteossa onkin silmiinpistävää se, kuinka kasvisruoka loistaa poissaolollaan.
Tulevilta toimeenpanosuunnitelmilta tulee vaatia selvästi enemmän konkretiaa ja kunnianhimoa, erityisesti ruoantuotannossa kasvatettavien eläinten määrän vähentämiseksi ja eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi.
Strategiassa kerrotaan, että “maatalouden tukijärjestelmä on uudistettava paremmin tukemaan huoltovarmuutta, muutoskestävyyttä ja tulevaisuuden ratkaisuja. Tulosperusteiset tukimallit, jotka esimerkiksi tukevat resurssitehokkuutta, ilmastovaikutusten vähentämistä ja toiminnan monipuolistamista, ohjaavat kehitystä vaikuttavaan suuntaan.” Eläinten hyvinvointia edistävien ratkaisujen tukeminen on unohtunut jonnekin...
Yksi keskeinen puute niin strategiassa kuin selonteossa on epäselvyys siitä, mitä “kestävällä ruoantuotannolla” käytännössä lopulta tarkoitetaan. Millä tavalla konkreettisesti luonnon kantokyky paranee strategian myötä? Tai miten mahdollisuus terveelliseen ruokaan lisääntyy?
Kasvipohjaisen ruokavalion rooli jää harmillisesti hyvin vähäiselle huomiolle, vaikka tutkimus ja ilmastotavoitteet puoltavat kasviperäisen ruoan osuuden kasvattamista. Selonteossa todetaan lähinnä, että kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä tulisi lisätä. Konkreettiset toimet ja määrät jäävät avoimiksi. Eikä varsinkaan todeta, että samaan aikaan eläinperäisten tuotteiden määrää tulisi vähentää (mieluusti radikaalisti).
Kalatalouden ja viennin kasvua pidetään suurena mahdollisuutena, mutta eläinten, erityisesti kalojen, hyvinvointi jää käsittelemättä. Miltä muulta tämä vaikuttaa kuin siltä, että tuotannon kasvutavoitteet menevät eläintenhyvinvointiin liittyvien kysymysten edelle.
Eduskunnan lähetekeskustelussa Vihreiden kansanedustaja Tiina Elo painotti puheenvuoroissaan, että ilmastokriisin ja luontokadon ratkaiseminen edellyttää siirtymistä kohti kasvipohjaisempaa ruokajärjestelmää. Samalla hän korosti, että kasviproteiinit ja ruokainnovaatiot tarjoavat merkittävää taloudellista potentiaalia ja voivat vahvistaa myös huoltovarmuutta.
“Sitran tilaaman selvityksen mukaan suomalaisilla pelloilla voitaisiin tuottaa vuodessa jopa 228 miljoonaa kiloa kasviproteiinia, ja siitä riittäisi myös vientiin. Tuotannon kasvu edellyttää viljelyn taloudellista kannattavuutta ja viljelyvarmuuden parantamista, siihen tulisi satsata", Elo totesi. Hän myös nosti keskusteluun broilerit, mistä iso kiitos: “Ruokaviennistä on paljon puhuttu, mutta sitä ei pidä perustaa tehotuotetun broilerin ja sianlihan vientiin, kuten nyt tehdään. Broilerit on jalostettu kasvamaan niin nopeasti ja niin isoiksi, että ne kärsivät kivusta käytännössä koko valveillaoloaikansa, ja porsaiden kastraatiokiellon poistamista hallitus perustelee nimenomaan viennin vaarantumisella. Kärsimystä ei ole kestävää perustella sillä, että muualla asiat ovat vielä huonommin. “
Strategia ja selonteko mainitsevat siis tärkeitä tavoitteita, kuten maatalouden päästöjen vähentämisen ja ruokajärjestelmän sopeutumisen ilmastonmuutokseen. Kuitenkin kokonaisuus jää monin paikoin ristiriitaiseksi ja osin epämääräiseksi. Tavoite pitäisi selkeästi olla kasviperäisen ruoan osuuden kasvattaminen ja eläinperäisen ruoan pieneneminen, ja tämän olisi pitänyt olla selkeästi mainittuna selonteossa. Maanviljelyä se kasviproteiinin viljelykin on! Huoltovarmuuden kannalta monipuolinen kasvinviljely olisi avainasemassa. Selonteossa onkin silmiinpistävää se, kuinka kasvisruoka loistaa poissaolollaan.
Tulevilta toimeenpanosuunnitelmilta tulee vaatia selvästi enemmän konkretiaa ja kunnianhimoa, erityisesti ruoantuotannossa kasvatettavien eläinten määrän vähentämiseksi ja eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi.
Kuva: Stephen Wheeler / Unsplash
Kommentit
Lähetä kommentti